Peliteollisuus ja Suomi liitetään maailman tässä kolkassa
mieluusti yhteen.
Olisi, nähkääs, niiiin toivottavaa, että nimenomaan siitä (siis peliteollisuudesta)
olisi tullut uusi pohjoisen maan talouden veturi. Kun Nokiakin meidät sillä tavoin meni pettämään.
Ja siltähän se välillä näyttikin.
Meillä oli Rovio ja meillä oli Supercell.
Kaikki tuntuivat tietävän, mikä on Angry
Birdsin tai Hay Dayn idea.
Jay Ruzesky
Valistuneimmat alalla saattoivat tuntea sellaisiakin nimiä kuin Fingersoft, Remedy ja Housemarque.
Pelialaan kuuluuvat vahvat positiiviset odotukset ja sen mukainen
ennakkorummutus.
Ennakoimaton ala
Koska pelialan viestintä on perustunut juuri tähän hypeen, monille tulikin
sitten täytenä yllätyksenä, että vaikkapa Rovio joutui tekemään saman, minkä
niin monet yritykset ovat joutuneet läpikäymään.
Tulivat yt-neuvottelut ja tulivat saneeraukset. Se tietysti johtui siitä,
että vihaisten lintujen tekijä ei saanut sittenkään aikaan toivomaansa
uutta superhittiä.
Taisi siinä olla muutakin; esimerkiksi se, että yhtiö oli vain
kerta kaikkiaan arvioinut kasvunsa väärin.
Alalla on silti paljon toivoa. Yrityksiä syntyy edelleen kuin sieniä
sateella. Tällä hetkelläkin maassa on noin 250 pelialan yritystä - joskin ani harvat
niistä nousevat otsikoihin asti.
Peliala on nääs siitä erityinen ala, että kärkeen raivaavat tiensä
vain ani harvat ja ne sitten ovatkin todella menestyviä. Toisin ilmaistuna: kärki on kapea.
Näkyvyyden saaminen on vaikeaa
Kun pelit ovat katoamassa kauppojen hyllyiltä, pelin tekijä on yhä
useammin myös sen julkaisija. Monen asian on osuttava kohdalleen, että pelistä
tulee menestys.
Menestykseen tuntuu alalla kuuluvan myös se, että edes huipulla ei
olla pitkiä aikoja. Jos pelisi menestyy nyt, se ei suinkaan tarkoita sitä, että
tilanne olisi sama kolmen kuukauden kuluttua.
Peli voi myydä kohtuullisesti ensimmäisen kuukauden ajan, sen
jälkeen ne voivat painua kauppojen listoilla hyvinkin piiloon, valitteli alan todellisuutta muuankin pelisuunnittelija.
Paul Earle
Ongelmaa lisää se, ettei kukaan tunnu osaavan varmuudella sanoa, mistä
menestyksen voisi ennustaa ts. kuka menestyy ja kuka ei.
On myös pohdittu sitä, miksi niin harva suomalaispeli menestyy –
onhan täällä osaajia ja alan toimijoitakin.
Kuulin sanottavan: koodareita ja muita IT-osaajia meillä kyllä on,
mutta se, mikä maasta puuttuu, liittyy tarinallisuuteen kerrontaan. Me suomalaiset emme ole hyviä tarinan kertojia!
Etiikan puolelle meni
Tässäkö tämä nyt oli, kuulen nyt jonkun kysyvän. Ei se ollut.
Nimittäin, tämä pelijuttu on minulle pikkuisen ristiriitainen
asia. On aina ollut.
Yhtäältä sitä tietysti toivoo, että nämä rautaisella tavalla ammattinsa
osaavat korkean teknologian ihmiset löytäisivät paikkansa. Toisaalta kysyy, voisiko muita
tapoja olla.
Samuel Scrimshaw
Miten esimerkiksi pitäisi suhtautua koulutukseen, jossa voi opiskella vuosien ajan pelialan ammattilaiseksi?
Älkää nyt sanoko, että se on yksinkertainen kysymys
ja tämän kysyjä on taantumuksellinen.
Olenpa kuullut sellaisestakin keskusteluista, joissa esimerkiksi
korkeakouluopettajat ovat vastustaneet melkoisen pontevasti oman työantajansa aietta osallistua moiseen "muutenkin
kyseenalaiseen touhuun".
Kas, siinäpä kysymys: Haluammeko ihan todella, että lapsemme ja
nuoremme istuvat vastaisuudessa vieläkin enemmän nenä ruudussa?
Ok., on hyviäkin pelejä. Se puoli jäi tässä nyt vähälle. Mutta ei se ollut eka kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti