maanantai 30. toukokuuta 2016

Haetaan reipasta kodinraivaajaa

Arizonan yliopiston tutkija Jess Alberts teki yllättävän hyönteisiä koskevan havainnon.

Hänelle valkeni, että esimerkiksi muurahaisilla ja mehiläisillä näyttäisi olevan jonkinlainen synnynnäinen ärsyyntymiskynnys pesänsä epäjärjestykselle.

Kun kynnys ylittyy, asukit ponnahtavat liikkeelle ja ryhtyvät toimeen.


Katso nyt tätä: jotakin tälle siivolle on tehtävä!

Aikansa viisasta luontoa ihasteltuaan Alberts keksi laajentaa löydöksensä sovellusalaa.

Toimiiko sama myös ihmisillä?

Miten lie, toimiikohan sama myös ihmisten keskuudessa? Ja toden totta, hän sai vahvistusta oletukselle: ihmisiltäkin löytyy moinen ”sotkuisuuden ärsyyntymiskynnys”.

Alberts ei liene aivan metsässä oletuksineen. On nimittäin tutkimuksia, jotka osoittavat noin kaksi kolmasosaa meistä potevan jokseenkin alituiseen syyllisyyttä epäjärjestelmällisyydestään.


Noin 70 prosenttia ihmisistä arvostaa siistejä henkilöitä ja peräti 79 prosenttia arvioi, että he itse olisivat tyytyväisempiä elämäänsä, jos saisivat siihen enemmän järjestystä.

Sotkuisuus erojen selittäjänä

Erään tutkimuksen vastaajista noin kahdeksan prosenttia uskoi vakaasti, että sotkuisuudesta syntyvä stressi voi hyvinkin olla syynä avioeroon.

Miksi siisteyttä arvostetaan? Sosiaalipsykologit puhuvat (jälleen) hallinnan tunteesta.


Ihmisellä on luontainen taipumus luokitella ja järjestellä maailmaa mieleisekseen. Sitä paitsi: siisti ihminen vaikuttaa tehokkaalta ja luotettavalta.

Kun olosuhteet ovat tällaiset, ei liene ihme, että esimerkiksi Yhdysvalloissa kaikenlainen järjestelybisnes on tätä nykyä nopeasti kasvava toimiala.

Kasvava bisnes

Pelkkää komerokauppaa tehdään Amerikoissa vuosittain yli kahden miljardin dollarin arvosta, puhumattakaan varastohotelli- ja datantuhoamisbisneksistä, joiden todellisen boomin on ennustettu olevan vasta edessä.

Puhutaan myös kodinraivaajien kasvavasta ammattikunnasta. Ammattiraivaajan valtti on kuulemma ulkopuolisuus.

Tyypillisiä kodinraivaajien asiakkaita ovat lapsiperheet, eronneet, yksin ja kaksin asuvat, mutta on myös eläkeläisiä, jotka eivät ole hennoneet vielä luopua ”liian hyvistä tavaroistaan”.


Tyypillisin näkymä kodinraivaajan asiakaskotiin on tavaroilla paksusti kuorrutettu tila, joissa esineillä ei ole pitkään aikaan ollut paikkaa.

Olisi vaan niin hyvä, jos joku muu ottaisi kantaa siihen, mikä täällä on liikaa, sanotaan.

Ehkä se niin onkin. Omastaan on vaikea luopua, mutta jos joku ihan pikkuisen auttaa, niin se on jo paljon helpompaa.

Mistähän tämäkin kertoo.

torstai 19. toukokuuta 2016

Vegaaniset sukat?!

Opiskelijani Tea kuuluu Facebookissa ryhmään "Voihan villasukka". Tämä ryhmä on yksi monista käsityöfriikkien ringeistä, joita sosiaalinen media on mahdollistanut.

Seurueessa vaihdetaan ajatuksia neuleiden ohjeista, työvälineistä, langoista ja sen sellaisesta.

Ryhmään oli ilmestynyt kysymys: kuka tietää, millaisesta materiaalista voisi kutoa sukat vegaanille?


Asiasta sukeutui vilkas keskustelu. Joku huomautti, ettei kai (lampaasta saatuja) villalankoja sentään syödä.

Moinen harkitsematon heitto aiheutti tietysti moraalista närää. Muiden piti opastaa raukkaparkaa: Haloo, totiset vegaanit eivät käytä eläinperäisiä raaka-aineita edes vaatetuksessaan!

Lopulta todettiin, että vegaanisukkiin sopii vallan mainiosti vaikkapa sellaiset tuiki tavalliset raaka-aineet kuten hamppu tai vaikkapa banaani.

Pikakurssi veganismiin

Täytyy myöntää, että minäkin ajauduin hetkeksi ajatuksiini saatuani selonteon käydystä keskustelusta.

Vaikka koetan kunnon valtion virkamiehen tavoin pysyä edes jotensakin ajan ilmiöiden kelkassa, jostakin näemmä jatkuvasti putkahtelee asioita, joista huomaan olevani ulkona kuin kaivukone.


Oli ihan pakko tehdä pikaekskursio veganismiin.

Tovin netin keskustelufoorumeita siivilöityäni sain opastusta: aidon vegaanin suuhun ei tietenkään, ei edes poikkeustilanteessa, eksy mitään eläinperäistä. Saati, että aito vegaani sortuisi villasukkiin.

Näin siksi, että “veganismi on sekä ruokavalio että elämäntapa, jolla pyritään välttämään kaikkea eläimille vahingollista toimintaa.”

Mistä tiedän, mitä kenkäni ovat syöneet?

Tämä villasukkajuttu oli minulle vaikea siksi, että olen aina – ymmärtämättömyydessäni – liittänyt veganismin juuri ruokavalioon.

Ruokaan liittyvät aiheet ovat enemmistöä vegaanien keskustelupalstoilla, mutta eivät ne ainoita ole.

Siellä puhutaan myös yleisemmin ”vegaanisesta elämäntavasta” (arjen valinnat, muoti, suhde kosmetiikkaan jne.).


Kuka kummassa kertoisi, miten pitäisi toimia vaikkapa juuri pukeutumisen suhteen? Vaikkapa nyt kengät ja muu sotisopa??

Nii’in. Kaikkihan tietävät, että tavallisistakin kenkäkaupoista kyllä saa monenlaisia ei-nahkaisia kenkiä, mutta kun ongelma on se, ettei voi koskaan tietää, mitä ne ovat syöneet.

Onhan niissäkin voitu käyttää eläinperäisiä asioita, kuten vaikkapa luujauhoa sisältävää liimaa.

Nämä kengät poistavat julmuutta

Muuan asian harrastaja kaupitteli ulkomailta tilaamiaan, itselleen liian pieniä Vegetarian shoesin mustia paksupohjaisia talvijalkineita. Hetkinen…, Vegetarian shoes?!

Piti oikein käydä valmistajan sivulla kurkkaamassa.


Toden totta, kyse oli yhdestä Brittein saarten perinteikkäimmistä (vuonna 1881 perustetusta) kenkätehtaista, joka oli lanseerannut erityiset Airseal 3 eye shoes –merkkiset laadukkaat talvijalkineet.

Firma vakuutti juuri näiden kenkien olevan heidän vastauksensa ”julmuuden vähentämiseen” maailmassa.

Uusi asiakassegmentti - jälleen

Hintaa popoilla oli tuollaiset 120 euroa. Minun silmissäni tämä pyrkimys – löytää kaikki maailman varakkaat vegaanit – vaikutti yhdeltä todella nerokkaalta tavalta rakentaa yksi asiakassegmentti lisää jalkinetuotannon jo entuudestaan lohkoutuneeseen pelitilaan.

Mitä tästä kaikesta olin oppinut?

Ainakin sen, että moraalinen tuska voi ulottua melkein mihin vain, jos niikseen tulee.


Laitetaan vielä mausteeksi sekin, kuinka muuan vegaani oli tehnyt omavaltaisen teon siirtymällä motoristiksi. Sehän ei kuulosta kovin vegaaniselta, noin äkkipäätä.

Mutta, on se sitä. Katsokaas, kun moottoripyörä kuluttaa jopa 3-6 kertaa vähemmän kuin mitä henkilöauto vähimmilläänkin.

Eikä siinä kaikki. Koska moottoripyörän pysäyttää paljon nopeammin kuin auton, on olemassa paljon pienempi riski törmätä hirviin ja muihin ”söpöihin metsänelukoihin”.

Kaikkea sitä oppii, kun lukee.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Epätoivoista muutoksen kaipuuta

Törkykommenteista tunnettu Rodrigo Duterte on saamassa lähes 40 prosenttia Filippiinien presidentinvaalien äänistä.

Lempinimellä "Rankaisija" tunnettu Duterte on niittänyt suosiota muun muassa alatyylisillä vitseillään ja uhkaamalla tappaa maan rikolliset.

Hän on myös luvannut poistaa kotimaataan piinaavaan korruption "kuukausien kuluessa".


"Minulla ei ole kärsivällisyyttä. Minä en tule puoliväliin. Joko te tapatte minut, tai minä tapan teidät idiootit," hän on laukonut.

Ikään kuin ohi mennen hän myös uhannut ottaa hengiltä omat lapsensa, "jos he käyttäisivät huumeita".

Trumpin karkea versio

Maan istuva presidentti Benigno Aquino on moneen kertaan varoittanut äänestäjiä siitä, että Dutertesta voi tulla todellinen diktaattori – jopa Hitleriin verraten –, jos tämä vain pääsee valtaan.

Tämä Dutarte kuulostaa selvästikin jonkinlaiselta Donald Trumpin karkeammalta versiolta, eikö totta?


Eivätkä nämä suinkaan tähän lopu. Italiassa oli Silvio Berlusconi, jota ei tahdottu saada millään sivuun vallan keskiöstä. Niin päähänpinttymäinen mies oli, kannatustakin löytyi.

Moni muistaa Itävallan Jörg Haiderin ja hieman harvemmat Alankomaiden Geert Wildersin.

Mutta, miksi ihmeessä tällaisia vahvoilta näyttäviä populistijohtajia halutaan? Ei kai kukaan ihan todella usko, että onni tulisi sitä kautta?

Moni elättelee unelmia

Politiikan tutkijat ovat sitä mieltä, että moni sittenkin uskoo nopeisiin ratkaisuihin. Kun toivo on mennyt, on yllättävän paljon niitä, jotka elättelevät unelmia: olkoonkin, ettei niillä ole mitään todellisuuspohjaa.

Duterte esimerkiksi on luvannut ”rauhaa ja järjestystä” Filippiineille. Se tuntuu tehoavan maassa, jossa ihmiset elävät kaulaansa myöten köyhyydessä ja epätasa-arvossa.


Donald Trump puolestaan on politiikan ulkopuolinen toimija, joka on yllättäen ilmaissut halunsa panna kaikki likoon "Amerikan ja amerikkalaisten puolesta"

Ja mikä parasta: hän on sanonut tekevänsä USA:sta jälleen ”suuren” ja itseensä uskovan voimatekijän.

Sillä ei ole (näemmä) yhtään mitään väliä sillä, että hän on kutsunut vastaehdokastaan Ted Cruzia ”erittäin epärehelliseksi hermoraunioksi” ja ”äärimmäisen kaksinaamaiseksi”.

Istuvan presidentin terveyttä Trump on ihmetellyt kysymällä, ”onko hän mielenvikainen?”. Hillary Clintonia Trump on arvioinut toteamalla tämän olevan "parhaimmillaan korruptiossa”.

Huh, huh

Monet "perinteiseen politiikkaan" kyllästyneet näyttävät vain uskovan, että moiset populistit ovat "vain niin raikkaan erilaisia".

Heidän mielestään vanhat poliitikot ovat kuolettavan tylsiä ja pelkästää siksi on uskottavaa, että nämä uudet kasvot voisivat tuoda yhteiskuntaan muutoksen.


Politiikan tutkijat ovat myös arvioineet, että monet populistipoliitikoista puhuvat myös nuorten kieltä eri tavoin kuin muut.

Jotenkin nyt tuntuu, että yksinkertainen pinnallisuus tunkisi ihan kaikkialta läpi. Ei kai se näin voi olla. Jos yhteiskunnalliset ongelmat poistuisivat näin helpoilla ratkaisuilla, ne olisi kyllä jo aikaa sitten poistettu.

Uskon minä.