tiistai 7. kesäkuuta 2016

Mitä linnunlaulu opettaa ihmisen aivoista?

Jahas, elämme juuri nyt sitä aikaa, jolloin metsät, pihamaat ja puistot ovat linnunlaulua pullollaan. Vielä.

Mutta, annas olla. Muutaman viikon kuluttua lintujen laulu on hiipunut ja heinäkuun alkuun tultaessa se lähes tyystin lakkaa.


Kyllä me tiedämme, eivät linnut silkkaa ajankuluaan laula. Laulullaan ne ilmaisevat alueitaan (Tää on mun, tänne ette tuu!) varsinkin pesänrakennuspuuhiensa alkuvaiheessa.

Ja muitakin ääntelykonsteja linnuilla on kuin laulu – tarkoitus on pääosin sama.

Useimmat ovat kuulleet urbaanin tikan rummuttavan sähköpylvään päällyspelteihin tai katuvalon varjostimiin. Taivaanvuohi saa aikaan maagisen päkätyksen siipisulillaan.

Laulun monet merkitykset

Ennen muinoin ihmiset tarjosivat linnunlaululle muitakin merkityksiä. Lintujen koettiin laululla tuovan viestejä milloin mistäkin, jostakin tai joltakin.

Se saattoi kertoa läheisen kuolemasta, se voi neuvoa kulkijaa tai jopa varoittaa vaarasta.


Entäpä taiteet? Kuinkahan suuri osa vaikkapa klassisesta musiikista on saanut innoitusta lintujen laulusta?

En  tokikaan väitä, että suurin osa, mutta yllättävän paljon sitä innoitusta on säveltäjillä ollut.

Oletteko muuten tienneet, että lintujen ääni on kuuluva senkin takia, että linnun ääni syntyy aivan eri paikassa (paljon syvemmällä) kuin nisäkkäillä?

Se syntyy hiukan samaan tapaan kuin vaikkapa puhaltimen ääni, eli kurkkutorvi koko matkallaan vielä vahvistaa synnytetyn äänen.

Laulutumake surkastuu

Tutkijat ovat saaneet selville, että lintujen laulutumake ikään kuin surkastuu talvella. Ja sitten taas kevään tullen se paisuu, kun uusia hermosoluja kasvaa entisiä korvaamaan.

Tämä ei olekaan aivan vähäpätöinen asia, eli sitä kautta on saatu vahvistusta myös sille jo tiedetylle asialle, että ihmisen(kin) aivot ovat kuin ovatkin muokkautuva järjestelmä.


Ihmisen aivot muuttuvat kaiken aikaa. Aivojen kehitys on pääosin biologisesti ja geneettisesti määräytynyttä, mutta myös ympäristöllä (kuten lintujen kohdalla nyt on nähty) on siihen suuri merkitys.

Aivojen muovautuvuudella, plastisiteetillä, tarkoitetaan aivojen kykyä reagoida ja muuttua olosuhteiden mukaan. Varsinkin aivokuorella muovautuminen on voimakasta.

Oppi intentionaalisuudesta

Se, että talitilainen laulaa helmikuun lopulla ei johdu suinkaan linnun aikomuksesta (”Pitääpä tässä ruveta lauleskelemaan.”), vaan monimutkaisesta viettitoiminnasta, jonka laukaisee valon lisääntyminen ja jota mainitun laulutumakkeen nopea kasvu tukee.

Otin tuon aikomuksen käsitteen tuohon, koska se johtaa meidät yllättävän keskeiseen mannermaisen filosofian teemaan.


Aikomus, eli intentionaalisuus oli idea, jonka 1800-luvun lopun filosofit ”löysivät” ikään kuin uudelleen osoittaakseen, että kyllä ihminen sentään jotenkin eroaa muista luoduista.

Ero oli juuri tämä aikomus. Ihminen aikoo, hän suuntautuu, ts. on intentionaalinen, kun taas eläimet eivät sitä ole.

Ihminen suuntautuu johonkin jopa nukkuessaan, eli käytännössä hänen toimintansa (jopa pelkkä oleminen) suuntautuu kaiken aikaa johonkin (kohteeseen).

Eipä mennyt aika hukkaan tällä intentionaalisuuden teorian luojalla, Franz Brentanolla

1 kommentti:

  1. Muistan lukeneeni joskus alkuasukasheimosta (on muuten järkyttävän rasistinen ilmaisu tähän maailman aikaan), jonka kielessä ei ollut lainkaan aikamuotoja. Liekö tällaisella kielellä kommunikoitaessa vähemmän aikomista. Eikä siinä juuri menneitäkään murehdita.

    VastaaPoista