keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Ei se vaan aina onnistu

Nappasin sosiaalisesta mediasta Michael Jordanin (siis tämän lukuisia kertoja maailman kaikkien aikojen parhaaksi äänestetyn koripalloilijan) ajatuksen:

”Olen missannut urallani enemmän kuin tuhat heittoa. Olen ollut häviämässä lähes 300 peliä.

Kaikkiaan 26 kertaa on ollut tilanne, jossa minulle annettiin mahdollisuus heittää voittoheitto ja munasin. Heitin ohi.


Olen epäonnistunut elämässäni uudestaan, uudestaan ja taas uudestaan. Ja siksi olen menestynyt.”

Hyvä on

Tiedän, varsinkin Amerikoissa tämä ”menestyksen salaisuus on epäonnistumisessa” –hokeminen lähestyy suorastaan mantraa.

Siitä on aika paljon esimerkkejä sieltä päin. Esimerkiksi IBM:n toimitusjohtaja Thomas Watson (1874 - 1956) haukahti aikanaan näin:


”Tahdotko menestymisen kaavan? Se on yksinkertainen: Tuplaa epäonnistumisesi. Ihmiset kuvittelevat epäonnistumisen olevan menestyksen vastakohta.

Ei se niin mene. Epäonnistumisesta voi latistua tai siitä voi oppia, joten tee niitä virheitä. Tee kaikki mahdolliset. Tee niin, koska siellä se menestys sijaitsee.”

Muuallakin tämä oppi tunnetaan

Honda-yhtiön perustaja Sōichirō Honda (1906-1991) puolestaan sanoi näin (ja osoitti samalla, ettei tämä tämmöinen usko ole vain amerikkalaisten oma juttu):

”Menestys on saavutettavissa vain toistuvien virheiden ja itsetarkastelun kautta.”


Huomatkaa: itsetarkastelu. Se on tässä tärkeää. Vaikka epäonnistuminen voi johtaa parempaan suoritukseen ja joskus jopa menestykseen, on muistettava pari asiaa.

Yksi: epäonnistuminen on harvoin hauskaa. Kaksi: epäonnistuminen vaatii pysähdystä ja itsetutkiskelua.

Kämmääminen hämmentää

Tähän on ottanut kiinni myös Texas Tech Universityn apulaisprofessori ja Dying for Idea –teoksen kirjoittaja Costică Bradatan.

Hän on muistuttanut epäonnistumisen brutaaliudesta, rumuudesta ja epämiellyttävyydestä.

Aina kun kämmäämme oikein kunnolla, koemme sen syvästi hämmentävänä, sanoo Bradatan.

Syy on siinä, että epäonnistuminen nakertaa varmuuttamme. Se kyseenalaistaa kelvollisuuttamme, ja joskus jopa suorastaan paikkaamme maailmassa.


Eikö tätä osoita jo se, että jotkut todellisia epäonnistumisia kokeneet ihmiset ovat suistuneet suorastaan itsemurhaan, pohtii Bradatan.

"Toki, lisää hän: ”epäonnistuminen voi johtaa myös menestykseen, mutta niin käy harvoin heti.

Niin käy yleensä vasta sitten, kun olemme ensin kyenneet kohtaamaan epäonnistumisemme sen omilla ehdoilla.”

Aina se ei vaan tahdo onnistua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti