Olen vuosien varrella huomannut, että
kaikkein luetuimpia blogipostauksia näiden vuosien aikana ovat olleet
(ehdottomasti!) ne, joissa olen käsitellyt gradun kirjoittamista.
Siinä on jotakin…
hämmentävää.
Toisaalta, se on ymmärrettävää. Kun joku teistä on vakaasti päättänyt
istuttaa itsensä pöydän äärelle ja kirjoittaa vihdoin sen Ison Geen, ei kai kumma
ole, jos myös ohjeita on tullut etsiskeltyä.
Geran de Klerk
Niitä löytyy nykyään myös netistä,
kunhan vaan googlaa. Mainio sivusto on Kimmo Svinhufvudin Gradutakuu -sivusto. Suosittelen lämpimästi!
Taisi olla viime viikolla, kun itse törmäsin jälleen
hyvään, omakohtaiseen ja rohkaisevaan kirjoitukseen siitä, kuinka gradu syntyy. Lukekaa!
Ohjeita on paljon, noudata joitakin
Jokaisella ohjaajalla
on suosikkiohjeensa omille opiskelijoilleen.
Minullakin on. Yksi
niistä on tämä (muitakin toki on): asennoidu graduun opin näytteenä,
älä ajattele gradua tutkimuksena.
Thomas Shellberg
Miksi?
siksi, ettei se sitä ole.
Gradu on vasta tutkimustyön
harjoitus, vieläpä melko rajallinen sellainen. Gradun suhde tutkimuksen
tekemiseen on kuin autokoulun suhde autolla ajamiseen.
Gradussa tutkimusasioita
siis vasta harjoitellaan ja siihen, mitä syntyy, jää, ja siihen myös
saa (HUOM!) jäädä virheitä.
Ei Iisakinkirkko!
Älä missään nimessä ajattele
tulevaa graduasi jonkinlaisena kunnianhimon ylevöittämänä urakkana.
Siitä voi tulla näennäisen
kaunis kangaskantinen kirja Lundian hyllysi koristukseksi, mutta Iisakinkirkko
se ei ole – ei saa olla!
Lopuksi lainaan
muuatta entistä opiskelijaani, joka kirjoitti minulle oman gradunsa
syntymisestä näin:
Scott Webb
Graduni syntyi
loppujen lopuksi hyvin lyhyessä ajassa. Olin onnekas, sillä sain mahdollisuuden
keskittyä siihen muutaman kuukauden täysillä.
Sain ensimmäisen
version valmiiksi vajaassa kolmessa kuukaudessa. Nuo kuukaudet työskentelinkin
sitten 12 tuntia päivässä, seitsemän päivää viikossa.
Voisitko
ehkä sinäkin tehdä näin? Keskittyä hetken aikaa vain graduun.
Miksi et?