tiistai 28. helmikuuta 2017

Eikö tieteestä ole mitään hyötyä?

Tieto lisääntyy, mutta paljon hitaammin kuin informaatio. Joidenkin arvioiden mukaan sähköisesti tallennettu informaatio kymmenkertaistuu vuoteen 2020 mennessä – siis kolmessa vuodessa.

Tiedän. Tällaiset arviot ovat aina ristiriitaisia. Todellisuudella on taipumus yllättää ja erityisesti sillä todellisuudella, joka on jostakin kulmastaan kiinni internetissä.


Yhtä kaikki: tämän takia tutkijat eri puolilla maailmaa ovat jo tovin kehitelleet apuneuvoja, joiden avulla voitaisiin vähentää ”oikean tiedon” etsimiseen kuluvaa aikaa.

On nimittäin väitetty, että tietotyön tekijällä (vaikkapa minulla) menee päivittäin jopa pari tuntia tiedon etsintään. Sanoisin, että tuo ei ole aivan uskomaton väite.

Koska näin on, 

eikö siis olisi kovastikin hyödykästä vähentää tätä etsimis- ja suhmuroimisaikaa?

Siis, jos haluamme lisätä työn tuottavuutta (muistittehan Kikyn!) ja vapauttaa aikaa tärkeämpään, vaikkapa luovaan työhön tai ihan vain tentin tarkistukseen.

Otin asian puheeksi, koska muutamat Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteisen Tietotekniikan tutkimuslaitoksen (HIIT) tutkijat ovat päässeet pitkälle tällä saralla.


Heidän hankettaan käsittelevä artikkeli ”Interactive IntentModeling: Information Discovery Beyond Search” julkaistiin Communications of the ACM –lehdessä jo vuonna 2015.

Itse en nähnyt tuota juttua tuoreeltaan, mutta sen sijaan törmäsin Psychology Today –lehdessä julkaistuun kirjoitukseen, jossa hanketta käsiteltiin.

Suomalaisprojektin lähtökohta 

Se on siinä tosiasiassa, että meidän on (varsinkin tiedon etsimisen alkuvaiheessa) usein vaikea pukea sanoiksi sitä, mitä ja millaista tietoa olemme etsimässä.

Pallohukkaisuuden tunteemme voi olla jopa niin vahva, ettemme osaa sanoa edes summittaista suuntaa, josta ratkaisua ”ehkä” löytyy.

Homma kyllä järkevöityy, mutta vasta kun aikaa ja päreitä on poltettu.


Helsinkiläistutkijaryhmän vastaus ongelmaan on SciNet-hakukone, jonka toiminnan taustalla oleva tietokanta on koottu yli 50 miljoonan tieteellisen artikkelin pohjalta.

SciNetissä on kyse avainsanapilvestä, jonka avulla tiedon tarpeessa oleva pystyy aiempaa paljon nopeammin päättelemään, mistä päin oikea tieto löytyy.

Puhutaan "interaktiivisesta aikomuksen mallinnuksesta" 

Siinä tiedonetsijän aistit (erityisesti näkö) ja älykäs teknologia yhdistävät voimansa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

Tiedonhaun alkuvaiheessa hakusanat ilmestyvät tutkan kaltaiselle kosketusnäytölle, josta hakija voi sormella pyyhkäisemällä siirtää mielestään parhaat tulokset näytön keskelle.


Vastaavasti, huonosti tuottavat hakusanavaihtoehdot voidaan lykkiä näytön reunoille — mitä huonommasta hakusanasta on oletettavasti kyse, sitä kauemmaksi keskuksesta ne siirretään.

Kun ”todennäköisesti parhaat” hakusanat alkavat olla ruudun keskellä, tietokone alkaa tehdä töitä. Se ehdottelee uusia, asiaan liittyviä vaihtoehtoja — myös sellaisia, joita todennäköisesti et olisi itse millään keksinyt.

Etsimo Oy

Hankkeen kaupallistamiseksi on perustettu yritys nimeltä Etsimo Oy. Etsimo on monimutkaisiin hakuihin keskittyvää SciNet -hakukonetta kaupallistava yritys.

Käykääpä kokeilemassa demoa Etsimon sivuilta! Hienoa!


Miksi yhä vieläkin niin usein kuulee, että tieteen parissa puuhailevat ihmiset tekevät epämääräistä, jonnin joutavaa & verovaroja tuhlaavaa työtään etäällä elävästä elämästä?

Ehkä se osittain on totta, mutta vain osittain.

Mitä ilman olisimmekaan ilman yliopistoa ja ilman tiedettä? Miettikää. Ihan voisimme lähteä vaikkapa tuosta Applen kapulasta tuossa pöydällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti