perjantai 17. helmikuuta 2017

Eriarvoisuus tappaa

Luin jokin aika sitten amerikkalaisen toimittaja-kirjailija Katherine Boon kirjan Kätkössä kauniin ikuisen. Vaikka kirja on romaani, se on lähes neljän vuoden huolellisen taustatyön tulos.

Se käsittelee intialaisen, Mumbaissa sijaitsevan Annawadin slummin asukkaiden arkea.

Boo ei ole kuka tahansa kirjailija, eikä edes kuka tahansa journalisti. Vaikka hän myöntää, ettei ole mikään Intia-asiantuntija, hän päätti uskaltaa kirjoittaa kirjan intialaisesta slummista.


Taustalla on avioliitto intialaisen miehen kanssa. Boo kertoo, että pian naimisiin menonsa jälkeen hän menetti kärsivällisyytensä siihen, miten yksipuolisen stereotyyppisesti Intian kurjuutta esitellään.

Hän väsyi näkemään valokuvia laihoista, slummeissa asuvista lapsista. Niinpä hän päätti, kauhistelun sijaan, alkaa pureutua köyhyyden ja epätasa-arvon perimmäisiin syihin ja seurauksiin.

Syntyi tuhansien sivujen aineisto

Katherine Boo eli vuosikausia 3000 asukkaan slummin yhteydessä, kokosi aineistoa, haastatteli slummin asukkaita, ystävystyi heihin ja perehtyi myös viranomaisten asiakirjoihin ja tilastoihin. Aineistoa oli lopulta tuhansia sivuja.

Tuloksena oli kirja, puhuttelevan mosaiikkimainen kuvaus slummin asukkaiden taistelusta arjessa. Ihmisiä slummissa näytti yhdistävän äärimmäisen sinnikäs selviytyminen - usein keinolla millä hyvänsä.


Kirjan surullisen kaunis nimi tulee siitä, että Annawadin slummi on "piilotettu" Mumbain lentoasemantiellä ajavien turistien silmiltä tien viereen rakennetun alumiiniaidan taakse.

Aitaan on kiinnitetty lattialaattoja mainostavia julisteita, joissa lukee koko aidan pituudelta toistuva mainoslause, "Ikuisesti kaunis, ikuisesti kaunis, ikuisesti kaunis...".

Mutta

Oikeastaan tämä ei ollut se juttu, mistä minun piti kirjoittaa.

Pöydälläni on alassuin ruotsalaissyntyisen sosiologian professori Göran Therbornin teos Eriarvoisuus tappaa (Vastapaino, 2014).

Olen lueskellut kirjaa ”välipalana” muiden puuhien ohessa. Tämä kirja palautti mieleeni Katherine Boon kirjan Annawadin slummista. Ne puhuvat selvästi samaa kieltä.

Yksi sosiologi Therbornin sanoman kärjistä on se, että myös akateemisessa maailmassa on kiinnitetty varsin vähän huomiota eriarvoisuuteen yhteiskunnallisena ongelmana. Sopii kysyä, miksiköhän?

Eriarvoisuus tappaa on monipuolinen esittely laajasta, monin osin syvenevästä ja moneen suuntaan leviävästä ongelmasta. Kirjassa tuodaan peittelemättä esille se, kuinka eriarvoisuus (kaikissa muodoissaan) saa paljon pahaa aikaan.


Se loukkaa ihmisarvoa, se vie ihmisiltä mahdollisuuden kehittää tasavertaisesti kykyjään. Se aiheuttaa ennenaikaisia kuolemia, sairauksia, nöyryytyksiä, alistamista, syrjintää, avuttomuutta, stressiä, turvattomuutta, ahdistusta, itseluottamuksen puutetta, arvottomuuden tunnetta ja – kuten Annawadin tapauksessa – ääretöntä köyhyyttä.

Eriarvoisuus ei ole myöskään yksinkertainen asia, hoksauttaa Therborn.

Hän kysyy, miksi paheksumme joidenkin varallisuutta, esimerkiksi yritysjohtajien ökypalkkoja, mutta samalla ihailemme ehdoitta huipulle kivunneiden urheilijoiden taloudellista menestystä?

Ja sitten vielä kirjan nimeen

Eriarvoisuus sananmukaisesti tappaa. Eikä vain kehitysmaissa. Esimerkiksi USA:ssa valkoisten korkeakouluttamattomien miesten elinajanodote laski kolmella vuodella vuosien 1990 - 2008 välillä.

Samaan aikaan USA:n vähän koulutettujen naisten elinajanodote laski viidellä vuodella.


Meillä Suomessa väestön varakkaimpaan ja köyhimpään viidennekseen kuuluvien 25-vuotiaiden miesten välinen elinajanodotteen ero on kasvanut viidellä vuodella aikavälillä 1988 – 2007.

Muitakin kiintoisia näkökulmia Göran Therborn vierittelee lukijan silmien eteen. Mistä mahtaa johtua sekin, että Nobelin palkinnon saaneet tutkijat elävät muita tutkijoita pidempään?

No, nämä ovat Isojen Asioiden sivuversoja, eivätkä tietenkään mahdu yhteen blogiin. Jos teillä on aikaa, ottakaa käteenne tuo Katherine Boon kirja ja lukekaa. Se on kaunokirjallisuutta, mutta vahvasti dokumentaarista.

Se jättää jäljen, jota voi sitten halutessaan rouhia syvemmältä — vaikkapa tällä Therbornilla.

2 kommenttia:

  1. Isoja Asioita toden totta! Eriarvoisuus on tänään täällä, tässä ja nyt. Minä kurja teen sen niin, että katson ihmisen ohi yli ja taakse, kuulen valikoivasti lähestymisyritykseen tähtääviä puheita, irtaannun keskustelusta typerästi paeten, olettaen olematonta. Luotan "valemediaan" ottamatta itse selvää ihmisistä, yksilöistä, yhteisöistä jotka eivät elä minun kuplassani, genressä tai jossain hienovaraisestikin poissulkevassa alakulttuurissa. Kupla edustaa monesti jonkin sortin elitismiä: taloudellista, viestinnällistä, tiedollista, taidollista, maailmankatsomuksellista, niiden yhdistelmiä, lahjakkuuteen perustuvaa jne.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Arnold! Kuten Therborn sanoo: "Eriarvoisuus tarkoittaa aina joidenkin ihmisten sulkemista tiettyjen asioiden ulkopuolelle." Kun huono-osaisuus ei kirjaimellisesti tapa tai kahlitse, se tarkoittaa ihmisen (tai ihmisten) jättämistä vaikkapa sitten katseen tai keskustelun ulkopuolelle. Käsityksemme maailmasta on suurelta osin niiden silmälasikehysten rajaama, joiden läpi katsomme maailmaa. Se voi olla myös - kuten sanot - tietyn sortin elitismiä.

    VastaaPoista