perjantai 17. maaliskuuta 2017

Lukemisesta on hyötyä

Monet asiat menevät lasten ja nuorten kasvun osalta hyvään suuntaan, mutta on yksi asia, mikä minua huolettaa. Eikä vain minua, vaan monia muitakin - näemmä.

Nimittäin, nuorten lukutaito rapistuu melkoisen huimalla vauhdilla. Viime syksynä julkistettu PISA-tutkimus osoitti, että joka kymmenennellä suomalaisnuorella on suorastaan surkea lukutaito.


Eikä siinä vielä koko huoleni. Nimittäin, huomio koskee erityisesti yläkouluikäisiä poikia. 

Ero tyttöjen ja poikien välillä on meillä Suomessa kasvamistaan kasvanut. Monissa muissa PISA -tutkimukseen osallistuneessa maassa asia on toisin — ero on saattanut toisaalla kaventuakin.

Miksi tämä nyt niin harmittaa?

Kas, tuhansien nuorten lukutaito on peruskoulun päätyttyä niin onnettomalla tolalla, että se alkaa rajoittaa selvästi jo heidän selviämistään omasta arjesta.

Puhumattakaan siitä, että huono lukutaito nostaa tien pystyyn sekä jatko-opintojen että työelämän suuntaan. Ei ole ihan mitätön juttu, eihän!


Tutkijoiden mukaan peräti 11 prosentilla eli noin 6 800:lla 15-vuotiaista lukutaito ontuu ”pahasti”. Vuonna vuonna 2000 vastaava luku oli "vain" 7 prosenttia.

Kotikirjaston kirjoillakin on merkitytsä

Palasin tähän puolen vuoden takaiseen juttuun siksi, että aivan tuoreen tutkimuksen mukaan kodissa olevien kirjojen määrällä on todettu olevan selvä yhteys lasten lukutaitoon.

Monet suomalaistytöt ovat edelleen erinomaisia lukijoita, mutta erityisesti poikien kohdalla kirjan tilalle on tullut tietokone. Tietokone on helppo valinta, ellei kotona(kaan) ole kirjaa, mihin pitkästymisen hetkellä tarttua.


Totta, tietokoneen äärellä monet pojat ovat oppineet tehokkaasti englantia, ja se on hieno juttu, Mutta samaan aikaan monet muut taidot (erityisesti se lukutaito) ovat ruostuneet.

Vaikkapa 200-sivuisen nuorten romaanin lukeminen on monelle 13-vuotiaalle ylivoimainen juttu.

”Jaksa tommoseen keskittyä”,

tokaisee nuori ja syventyy puhelimeensa. On tämän moni vanhempi saanut kuulla.

Tutkijoiden mukaan nuorille suunnattu kirjallisuus kehittää kielen vivahteiden, merkitysten ja laajempien kokonaisuuksien ymmärtämistä ihan toisella tavalla kuin koneelta avautuva sisältö.


Kyllä se varmaan totta on myös vanhempien näkökulmasta, kun tätä miettii. Jos ja kun vaikkapa lastenhuoneen hyllyssä on joitakin ihan oikeita lastenkirjoja, tulee niitä myös lapsille luettua.

Monet sellaiset olen minäkin lapsilleni ääneen lukenut, vaikkapa yövuoteella. Ja siitä se pikku hiljaa tarttuu: halu lukea ihan itse!

Minäkin olen kokenut tämän. Minulle luettiin lapsena paljon. Isä luki. Sitten aloin lukea itse ja lopulta ihan ahmin. Nykyäänkin luen ehkä kirjan viikossa, likimain 50 kirjaa vuodessa.

Odottakaas, jos kirjan paksuus on vaikkapa 300 sivua, päästään 15 000 sivuun vuodessa. Noilta sivuilta löytyy monenlaista pureskeltavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti