perjantai 5. toukokuuta 2017

”Mutta kun työn tekikin ihminen!”

Toissapäivänä oli jossakin aviisissa juttua siitä, kuinka helsinkiläishenkilö oli joutunut venttailemaan Turusta lähetettyä pakettiaan kuukauden päivät.

Paketti oli kerta toisensa jälkeen suorastaan mystisesti palautunut Lietoon. Kun asiaa selviteltiin, Posti oli kertonut ongelman johtuneen ”tietojärjestelmän rajoituksista”.

           Aaron Burdon

Pakettiprosessista vastaavan Postin johtajan mukaan alkusyyksi oli lopulta paljastunut uusiokäytetty paketti, jossa vanha (so. aiemmin käytetty) viivakoodi oli ollut paketin kyljessä yhä luettavissa ja ohjannut lähetyksen ihan muualle.

Uusi asiakas ei tietenkään ollut tiennyt kyseisen koodin olemassaolosta yhtikäs mitään. Hän oli seurannut paketin toistuvaa, epäonnista matkaa seurantakoodin avulla — ja ihmetellyt.

Ei yllättänyt, minua

Tilaukseen oli päivitetty uusi osoite uudelleen ja uudelleen, mutta lajittelukone ei ollut seurannut sitä, vaan lukenut sinnikkäästi vanhaa koodia lootan kyljestä.

Postissa puolestaan oli päivitetty osoitetta järjestelmään hoksaamatta, että se viivakoodi oli edelleen paketissa ja että konenäkö lukee vieläkin sitä.

           Sabri Tuzcu

Tiedättekö. Tämä ei ollut mitään uutta. Minulle. Törmäsin tähän samaan ongelmaan (hiukan eri muodossa) jokin aika sitten.

Olin lähettänyt paketin toiselle puolelle armasta kotomaatamme. Kului muutama päivä. Kului viikko ja pian kymmenen päivää.

Kirjoititko osoitteen käsin?

Vastaanottaja alkoi kysellä, missä paketti mahtaa luurata. Minä ihmettelin: ”Etkö ihan todella ole saanut pakettia!?” Aloin selvittää asiaa soittamalla Postin asiakaspalveluun.

Yksi Postin ystävällisen asiakaspalvelijan kysymyksistä oli, olinko kirjoittanut osoitteen oikein. Olin. Olinko kirjoittanut osoitteen käsin? Käsin?! Miten se tähän liittyy?

           Roman Kraft

Kas, kuulemme postinumeron lukee aluksi konenäkö, ei siis ihminen lainkaan.

Jos tuo tohelo konenäkö ei ymmärrä käsin raapusteltua viisinumeroista sarjaa, se voi tulkita sen ihan väärin ja lähettää paketin Huitsin Nevadaan.

Kukaan ei välttämättä tiedä, minne, ellei lähetyskoodia ole tallessa.

Asiakaspalvelun kuolema

Kun paketti seilaa noin kahden viikon ajan ympäri Suomea, se pysähtyy kuulemma ensi kerran jonkun oikean ihmisen silmien alle - siis, eka kertaa!

           Michal Grosicki

Tätä selostusta kun kuuntelin, minulta lipsahti: ”Mitä te olette tehneet Postille! Kun tsaarin Venäjälläkin posti kulki nopeammin ja varmemmin.”

Arvatkaa, mitä tuo hiukan nuupollaan oleva asiakaspalvelija vastasi! ”Mutta kun työn tekikin tuolloin ihminen.”

Sanokaa, mitä on tapahtumassa suomalaiselle asiakaspalvelulle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti