Toissapäivänä oli jossakin aviisissa juttua siitä, kuinka helsinkiläishenkilö
oli joutunut venttailemaan Turusta lähetettyä pakettiaan kuukauden päivät.
Paketti oli kerta toisensa jälkeen suorastaan
mystisesti palautunut Lietoon. Kun asiaa selviteltiin, Posti oli
kertonut ongelman johtuneen ”tietojärjestelmän rajoituksista”.
Pakettiprosessista
vastaavan Postin johtajan mukaan
alkusyyksi oli lopulta paljastunut uusiokäytetty paketti, jossa vanha (so. aiemmin
käytetty) viivakoodi oli ollut paketin kyljessä yhä luettavissa ja ohjannut lähetyksen ihan
muualle.
Uusi
asiakas ei tietenkään ollut tiennyt kyseisen koodin olemassaolosta yhtikäs
mitään. Hän oli seurannut paketin toistuvaa, epäonnista matkaa seurantakoodin
avulla — ja ihmetellyt.
Ei yllättänyt, minua
Tilaukseen
oli päivitetty uusi osoite uudelleen ja uudelleen, mutta lajittelukone ei ollut
seurannut sitä, vaan lukenut sinnikkäästi vanhaa koodia lootan kyljestä.
Postissa
puolestaan oli päivitetty osoitetta järjestelmään hoksaamatta, että se viivakoodi oli
edelleen paketissa ja että konenäkö lukee vieläkin sitä.
Sabri Tuzcu
Tiedättekö. Tämä ei ollut mitään uutta. Minulle. Törmäsin tähän samaan ongelmaan (hiukan eri muodossa) jokin aika sitten.
Olin lähettänyt paketin toiselle puolelle armasta kotomaatamme. Kului muutama päivä. Kului viikko ja pian kymmenen päivää.
Tiedättekö. Tämä ei ollut mitään uutta. Minulle. Törmäsin tähän samaan ongelmaan (hiukan eri muodossa) jokin aika sitten.
Olin lähettänyt paketin toiselle puolelle armasta kotomaatamme. Kului muutama päivä. Kului viikko ja pian kymmenen päivää.
Kirjoititko osoitteen käsin?
Vastaanottaja alkoi kysellä, missä paketti mahtaa luurata. Minä ihmettelin:
”Etkö ihan todella ole saanut pakettia!?” Aloin selvittää asiaa soittamalla
Postin asiakaspalveluun.
Yksi Postin ystävällisen asiakaspalvelijan kysymyksistä oli, olinko kirjoittanut osoitteen oikein. Olin. Olinko kirjoittanut osoitteen
käsin? Käsin?! Miten se tähän liittyy?
Kas, kuulemme postinumeron lukee aluksi konenäkö, ei siis ihminen lainkaan.
Jos tuo tohelo konenäkö ei ymmärrä käsin raapusteltua viisinumeroista sarjaa,
se voi tulkita sen ihan väärin ja lähettää paketin Huitsin Nevadaan.
Kukaan ei välttämättä tiedä, minne, ellei lähetyskoodia ole tallessa.
Kukaan ei välttämättä tiedä, minne, ellei lähetyskoodia ole tallessa.
Kun paketti seilaa noin kahden viikon ajan ympäri Suomea, se pysähtyy kuulemma
ensi kerran jonkun oikean ihmisen silmien alle - siis, eka kertaa!
Michal Grosicki
Tätä selostusta kun kuuntelin, minulta lipsahti: ”Mitä te olette tehneet Postille! Kun tsaarin Venäjälläkin posti kulki nopeammin ja varmemmin.”
Tätä selostusta kun kuuntelin, minulta lipsahti: ”Mitä te olette tehneet Postille! Kun tsaarin Venäjälläkin posti kulki nopeammin ja varmemmin.”
Arvatkaa, mitä tuo hiukan nuupollaan oleva asiakaspalvelija vastasi! ”Mutta kun työn tekikin tuolloin
ihminen.”
Sanokaa, mitä on tapahtumassa suomalaiselle asiakaspalvelulle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti