perjantai 15. syyskuuta 2017

Terapiaa teak –kalusteiden parissa

Ihan kurillani etsin netistä ”tiikkisten” (siis teakista valmistettujen) puutarhakalusteiden hoitokokemuksia. Sieltäpä sattui silmiini mm. tämä:

”Viime kesänä ostimme uudet teak-kalusteet ja päätin hoitaa niitä hyvin.  Öljysin kalliilla tarkoitukseen olevalla öljyllä käyttäen apuna superohutta teräsvillaa, kuten asiantuntijat neuvovat. 

Tuli tosi hienoa jälkeä (käsittelyn vielä toistinkin). Loppukesästä kalusteet näyttivät surkeilta, mustankirjavilta, enpä tiedä mitä nyt pitäisi tehdä!! Ehkä siis olisi parempi ollut antaa vaan harmaantua...”


Kuinka tuttua. Meidän perhe hankki teakista valmistetut puutarhakalusteet, ehkä 15, liekö jo 20 vuotta sitten. Tiesin kyllä, että ne tulisivat olemaan työläitä hoitaa.

Niinpä, joka ainoa kesä olen niitä öljynnyt ehkä pariinkin kertaan ja myös kevyesti hionut. Kulunut kesä oli poikkeus. Jotenkin vain homma jäi tekemättä.

Loppukesästä näky terassilla oli sama (ks. kuva yllä), mitä ylle lainasin. Tosi säälittävän näköinen kalusto!

Arvostettu, mutta vaativa teak

Koska teak on rasvainen puu (ja tästä johtuen suosittu myös purjeveneiden kansirakennelmiin), sen hoidoksi suositellaan myös ”hoitamattomuutta” – nimittäin, jos harmaa sävy miellyttää.

Siinäpä se onkin. Kun patinoituneen teak-kalusteen näkee, harva pitää sitä kauniina. Niin surkeaksi ne olivat muuttuneet, että mekin aloimme leikitellä kalusteiden vaihto –ajatuksilla.


Kalustekauppiaat sanovat mieluusti ostotilanteessa, että ”teak-öljyllä saa säilytettyä teakin ruskeanpunaisen sävyn”.

Tämä on kyllä kevyehkö heitto. Se ei nimittäin onnistu, ellet sitten ole öljyämässä kalusteitasi jatkuvasti ja kiikuttamassa joka välissä sateelta suojaan.

No, koska asia vaivasi, ja koska tykkään kaikenlaisesta käsillä tekemisestä, päätin käydä kalusteet yksi kerrallaan läpi ennen niiden asettamista talvivarastoon. Aikaa oli.

Ensin kävin kiinni pöytään

Se olikin selvästi helpoin tapaus, koska suoraa pintaa on paljon. Oli selvää, että koska kalusteet olivat harmaantuneet kauttaaltaan, pinta piti saada puhtaalle puulle.

Pöydän kohdalla (kuten aiemminkin) ratkaisu oli nauhasantaaja, jossa käytin karkeudeltaan noin ”satasen” hiomapaperia.

Koska pintaa oli öljytty usein, oli jonkinlainen ongelma paperin tukkeutuminen öljystä.


Parin tunnin touhuilun jälkeen seurasivat tuolit, yksi kerrallaan. Tuolien puhdistamiseen santaaja ei enää käynytkään, eikä edes pienempiin koloihin ulottuva epäkeskohiontakone.

Hanki maalikaavin!

Ehdottomasti paras ratkaisu on hyvällä terällä varustettu maalikaavin. Sellaisen kävin minäkin hakemassa rautakaupasta ja samalla myös varaterän.

Kaavin on tosi tehokas, mutta sen ongelma on terän nopea tylsyminen. Vaikka varaterä olisikin, väittäisin, et selviä ilman teroittamista.

Itsekin huomasin, että jos ja kun näkee vaivan teroittaa kaapimen terää vaikkapa varttitunnin työskentelyn jälkeen, työ joutuu ja hyvää jälkeä syntyy suhteellisen vaivattomasti.


Parhaimmillaan jopa yhdellä vedolla pinnasta kuoriutuu vanha öljykerros ja alta paljastuu puhdas, kaunis puu.

Käytä vain teak-öljyä

Kaavinnan jälkeen kävin tuolit vielä lävitse epäkeskohiomokoneella, harjasin pölyt pois ja öljysin kalusteet kahteen kertaan.

Tähän väliin on muistutettava: teak-puiset kalusteet on ehdottomasti öljyttävä teak-öljyllä. Mikä tahansa ”kovapuisiin” kalusteisiin tarkoitettu öljy ei käy. Kokeiltu nimittäin on. Poishan se piti kaapia.

Entäpä lopputulos? Mitäs sano? Katso tuo viimeinen kuva.

Aikaa kului arviolta ehkä 30 tuntia (koko kalustossa yhteensä!) ja hommaa sai tehdä useana iltana puolukan poiminnan lomassa. 

Urakasta jäi silti mukavia sisäisiä palkkioita – ihan, kuten marjastuksesta tai mistä tahansa käsityöstä.

Viimeisteltyä tuolia hivellessä tulee mieleen: olen tämän ihan itse saanut aikaan ja se näyttää hyvältä. Ja taas muuten säästyi yksi terapiaistunto!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti