tiistai 24. lokakuuta 2017

Ammatillisen koulutuksen sääs… reformi

Minulla on tapana kuunnella työmatkalla hyviä radio-ohjelmia, netistä ladattavia podcasteja.

Tänään kuuntelin Sari Valton ohjelmaa ammatillisen koulutuksen uudistuksesta. Ohjelma oli sen verran puhutteleva, että se kyllä jätti minut joksikin aikaa mietteisiin.

Jäin pohtimaan mm. sitä, mihin kaikkeen säästöt ovat meidät ajaneetkaan. Tulkoon tarkennettua, että juuri ammatillisesta koulutuksesta on säästetty kuluvan vuoden budjetissa 190 miljoonaa. 


Ymmärrän kyllä, että säästää pitää, mutta jos näinkin mittavalle leikkaukselle annetaan vielä nimeksi 'reformi', niin kyllähän se ajatteluttaa.

Ei leikkauksia myöskään voi tehdä perustelluksi vain sillä, että toistetaan tunteettoman koneen lailla ohjelmallista jargonia ”reformin käänteentekevyydestä”, digiloikasta, vaihtoehtoisista opiskelumuodoista, moniammatillisesta yhteistyöstä tms.

Minun älliini mahtuisi paremmin se, että jos toteutetaan reformi, siihen tarjottaisiin porkkanaksi resurssi - ainakin alkuun. Mutta toisaalta, nämä säästöt ovat linjassa muiden koulutusleikkausten kanssa.

Tulkoon sanottua, 

ettei ammatillisen koulutuksen tilanne ole minulle ihan outo. Vuosien varrella minulle on syntynyt tunne, että siellä on ollut jo entuudestaan aikamoinen resurssipula.

Henkilöstöä on jouduttu vähentämään jo usean vuoden ajan. Tämä on jo - valitettavasti - näkynyt opetuksen ja ohjauksen laadussa.


Käytännössä opiskelijat eivät ole aina saaneet riittävästi opettajan ohjaamaa opetusta. Eikä siitä pidä oppilaitoksia syyllistää. Niissä on tehty, mitä niillä rahkeilla on voitu tehdä.

Nyt kuulen napakan välihuomautuksen: "Luuletko sinä Juha T, että opetuksen pitää aina olla lähiopetusta siellä perinteisessä opetustilassa? Onhan nykyisin muitakin vaihtoehtoja!"

En tietenkään

Mutta sanokaapa, miten eläimiä hoidetaan, saumoja hitsataan, sähköjä ja vesijohtoja kytketään, autoja huolletaan ja asiakkaita palvellaan ”vaihtoehtoisesti” – saati digitaalisesti?

Paljonhan (vaikkapa) erilaisilla simulaattoreilla saadaan aikaan ja jopa tehokkaasti, mutta kyllä edelleen on hyvin paljon taitoja, joita opitaan vain todellisessa tilanteessa.

Esimerkiksi meillä Suomessa työelämän investoinnit ovat olleet viime vuosina sitä luokkaa (lue: yllättävän vähäisiä), että perinteisiä toimintamalleja tarvitaan yhä vielä.


Joo'o, automatisaatio ja robotisaatio tulevat kyllä, mutta yhä vieläkin ammatillisen koulutuksen keskeinen osa on varsin praktisten taitojen oppimista.

Näitä voidaan oppia sekä koululla että työelämässä, hyvin ohjattuna.

Eikä siinä kaikki.

Kun myös opiskelijoiden tukipalvelut on viety minimiin, on jossakin kuulemma päästy jopa siihen kummalliseen tilanteeseen, että ammatilliset opettajat ovat päätyneet oman opetustoimiensa ohessa (!) myös opinto-ohjaajiksi, erityisopettajiksi, kuraattoreiksi ja jopa psykologeiksi.

No, tämä ei varmaankaan ole aivan yleinen ongelma. En ainakaan usko.

Silti on muistettava, 

että ammatillisen koulutuksen opetusryhmissä on paljon myös erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita.

Myöskään puhe osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta, yksilöllisistä koulutuspoluista yms. ei vaikuta tässä tilanteessa realismilta, sillä äärimmäisen harvalla ammatilliseen koulutukseen tulevalla nuorella – anteeksi nyt vain - on jotakin ”tunnistettavaa”.


Eikä ole osaamista (kaikista hyvistä ponnisteluista huolimatta) aina tarpeeksi edes koulutuksen päätteeksi,.. mutta kun todistuksiakin olisi annettava.

Jonkinlainen pakkosaumahan tämä on, sillä toimintaa ohjaa kaikilla kouluasteillamme (myös) tutkintojen määrä.

Voi olla, että olen huolestunut suotta. Että laatua syntyy silti ja että opettajat jaksavat yhä edelleen - tämänkin työtaakan alla.

Voimia kaikille siellä ammatilisen koulutuksen kentällä! Teette äärimmäisen tärkeää työtä.

2 kommenttia:

  1. Saksass ja Sveitsissä ei ammattiin ole koskaan opiskeltukaan luokissa ja vanhanaikaisten koneiden äärellä. Esimerkiksi nykyaikaisia konepaja- ohutlevytyöstökoneita ei ole varaa oppilaitoksille ostaa, sillä kehitys on alalla nopeaa. Siksi oppia pitää saada oikeissa ympäristöissä, ja sitä toki nykyiselläänkin on melkolailla. Jos vaan löytyy yrittäjiä jotka haluavat opettaa työhön ilmaiseksi, vailla välitöntä tarvetta rekrytoida opetettavasta työntekijää.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Tärkeä pointti. Tuo asia on varmasti muutoksessa, meilläkin. Kun juttu on niinkin, että esim. satojen tuhansien työstökoneet saattavat olla vuosien suunnittelua, hakurumbaa ja muuta byrokratiaa vaativia asioita. Sitten, kun ne vihdoin tulevat, voi tilanne ollakin se, että tekniikka on työelämässä jo hiukan toisenlaista.

    VastaaPoista