perjantai 24. marraskuuta 2017

Huonosti ymmärretty mies


Jahas, sitä taas julkistettiin uudet PISA-tulokset. Tällä kertaa ne koskivat ongelmanratkaisutaitoja. Me suomalaiset menestyimme hienosti.

Jäin pähkäilemään sitä, että meidän poikamme jäivät jälleen kirkkaasti jälkeen tytöistä.

On se jotenkin outoa. Samojen vanhempien lapsiahan nämäkin pojat ovat, mutta niin siinä kävi.

            Hans-peter Gauster

Juolahti mieleen toinen näkökulma: voisiko tässä olla mitään yhteyttä siihen, että ongelmat ovat aina olleet meille miehille vaikea juttu – varsinkin kotioloissa.

On kuulemma kauhun paikka, jos vaimo ilmoittaa miehelleen: "Kuule Perttu. Meidän pitää keskustella". Keskustelu viittaa ”epämääräisten” tunteiden alueelle.

Se ei ole vahvuusaluettamme

Sen sijaan selvistä hommista kyllä suoriudumme! Fiskarsin lapio kouraan ja kymmenen metriä ojaa tuohon suuntaan on riittävän konkreettinen asia miehelle.

Suoritus ja säätö. Näissä asioissa miehet ovat hyviä – ja joskus (vaimojemme mielestä) myös vaarallisia. ”En ymmärrä, Esa raplaa koko ajan jotakin jopa autolla ajaessaan.”

           Vadim Sherbakov

Myös kilpailemisessa olemme kotikentällä. Ei näitä arjen kisoja tietenkään virallisesti julisteta, mutta kyllä niitä kaiken aikaa kavereiden kesken on meneillään.

Kilpailemme autoilla, taloilla, koneilla, voimalla ja harrastuksilla. Jopa saunassa kilpailemme (kuka ottaa ne kovimmat löylyt). Luovuttajia ymmärrämme huonosti.

Aikuinen mies on iso lapsi?

Ehkä. Kirjailija Hannu Raittila totesi jossakin esseessään: ”Mies on valmis vasta nelikymppisenä.” Oikeastaan vasta tämän jälkeen mies on kypsä yhteiskunnalliseen vastuunkantoon.

”Miehen aivoissa on näkymätön vipu, jota kääntämällä mies muuttuu uudestaan pikkupojaksi.” Näin epäili muuan vaimo ja oli ehkä hänkin oikeassa.

            Baptiste C David

Jos näin on, miten se näkyy?

Vaikkapa niin, että vielä eläkeiän kynnykselläkin me miehet olemme valmiita hankkimaan itsellemme tehokkaan, nopean, kalliin ja ah, niin kiiltävän katumaasturin, harrikan, helikopterin...

Toisaalta, esitämme varmaa ja rehvakasta

Mutta heikolla hetkellä puramme tunnettamme siitä, että meitä ei sittenkään kukaan ymmärrä.

"Siinä vaiheessa kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan, mies on se, joka ei saa ymmärrystä.

Hän kokee olevansa ongelmineen yksin." Näin pohti eräskin mies netin keskustelupalstalla.

            Brian Mann

Hmm. Yksin? Olisiko tässä osaselitys sille, että odotettavissa oleva elinikämme on vain 77,5 vuotta. Kun taas naisemme elävät kuusi vuotta pidempään, eli 83,5 vuotta.

Itsemurhaankin meistä suomalaismiehistä päätyy vuosittain noin 600–900. Luku on neljä kertaa enemmän kuin naisilla! Taustoja leimaa kuulemma yksinäisyyden kokemus.

Sanokaa, mitä meidän miesten pitäisi tehdä, jotta oppisimme ratkomaan ongelmia: omien ja muiden?
  

tiistai 14. marraskuuta 2017

Entä, jos robottiauto töppää?

Googlen Waymo-yhtiö aloittaa kuulemma liikennöinnin robottitaksillaan Arizonassa. Yhtiön dirikan mukaan homma käynnistyy ihan näillä näppäimillä.

Ekaksi lähdetään liikkeelle Phoenixin kantakaupungista ja sen jälkeen toimintaa laajennetaan, aluksi isommalle kiekerölle ja sitten muihinkin kaupunkeihin.

            Moss

Ajokkina on Fiat Chryslerin Minivan.

Phoenix valittiin kokeiluun kuulemma siksi, että kaupungissa sataa niin harvoin. Kova sade saattaa tuottaa kuskittomalle autolle ongelmia.

Kovaa kehitystyötä

Myös Arizonan osavaltion lainsäädäntö on ”sopiva” robottiautoilulle.

No, ei tätä kärryä ihan kylmiltään tielle heitetä.

            Boriskin Vladislav

Kehitystyö alkoi jo vuona 2009. Tekoälyä on opetettu paremmaksi kuskiksi simulaattorissa ja teilläkin testikilometrejä on kertynyt jo melkein viisi miljoonaa.

Waymolla on ymmärrettävästi kiire, sillä markkinoille on tulossa kilpailijoita.

Ikävä haitariliikenne poistuu

Yhdysvalloissa Waymon kovin kisaaja on Uber. Perässä tulee myös jättiyhtiö General Motors.

Olen pienessä päässäni toisinaan mietiskellyt tätä robottiautotouhua.

           Charlie Deets 

Robottiautojen uskotaan tekevän liikenteestä entistä turvallisemman. Auto löytää ohjaamatta kauppaan ja kotiin.

Ylinopeuksien sanotaan vähenevän, ja ärsyttävä puskurissa roikkuminen kuulemma loppuu tyystin.

Mutta, kuka tämän kaiken takaa?

Mitä, jos satojen tuhansien eurojen rakkineeseen tulee sittenkin vakavanpuoleinen system error, häiriö?

Miksi robottiin ei voisi tulla, jos tietokoneeseenkin tulee niitä päntiönään, vaikka valmistajan mukaan ”ei kyllä pitänyt tulla”?

Kuka on vastuussa, jos robottiauto kolaroi tai vastoin kaikkia kuvitelmia, tulee vallan hulluksi saaden aikaan todella hirmuista jälkeä?

                                Richard Lee

Onko vastuussa laitteen omistaja vaiko valmistaja? Vai, kenties se, joka (väsyneenä) koodasi tuon onnettoman ohjelmapätkän tämän aivottoman otuksen otsalohkoon?

Jotenkin tuntuu, että tämä ei ollut vielä tässä.

Jossain vaiheessa ollaan myös oikeudessa ratkomassa ensimmäistä liikenneonnettomuutta, jossa on osallisena – yllätys, yllätys — robottiauto.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Keskustelua tieteen etiikasta

Muutama viikko sitten sattui korviini juttu, jonka mukaan torjunta-ainejätti Monsanto oli kieltäytynyt EU:n kutsusta tulla kuultavaksi glyfosaatti –nimisen aineen tiimoilta.

Oli paljastunut, että Monsanto oli syyllistynyt vakavaan puolueetonta tiedettä loukkaavaan toimintaan. Se oli kirjoituttanut omilla työntekijöillään artikkeleita erilaisiin julkaisuihin.


Näissä jutuissa Monsanton oma torjunta-aine oli saatettu tarkoituksellisesti positiiviseen valoon.

Ei tässä vielä mitään,

mutta kyseisille jutuille oli ostettu rahalla kirjoittajiksi henkilöitä, jotka olivat tulleet tunnetuksi yliopistojen tutkijoina.


Ilmeistä on, että muutkin torjunta-aineyritykset olivat syyllistyneet samaan, mutta Monsanto oli se, joka tällä kertaa nousi otsikoihin.

Roundup sisältää glysofaattia, jonka Maailman terveysjärjestö WHO luokitteli vuonna 2015 mahdollisesti karsinogeeniseksi eli syövälle altistavaksi aineeksi.

Porttikielto parlamenttiin

No. EU-parlamentin poliittiset ryhmät päättivät nyt siis yhteisesti, että Monsanton lobbareilla ei ole toistaiseksi mitään asiaa parlamenttiin.

Päätös tehtiin sen jälkeen, kun Monsanton johto kieltäytyi kutsusta eikä osallistunut glyfosaattia koskevaan kuulemiseen.


Tämä on merkittävää senkin takia, että juuri Monsanto valmistaa meilläkin Suomessa paljon käytettyä Roundupia – sitähän monet kotipuutarhuritkin ovat suihkautelleet pihakäytävilleen.

Toisaalta, mitkään säännöt eivät kuitenkaan vaadi yhtiöitä osallistumaan kuulemiseen, vaikka parlamentti niitä kutsuisi.

Vai, kenen rehellisyydestä nyt puhutaan?

Kuitenkin yrityksille olisi tärkeää päästä tapaamaan europarlamentaarikkoja ja heidän avustajiaan, kun ne haluavat vaikuttaa vaikkapa EU:n lainsäädäntöön.

No joo, mistä muusta tämä tämmöinen uutinen voi kertoa?


Siitäkö, ehkä, että tutkijat ovat onnettomia köyhimyksiä, jotka ovat valmiita vaimentamaan omantuntonsa äänen melko mitättömästäkin summasta?

Sitäkin sopii pohtia, kenen etiikasta on viime kädessä kysymys: bisneksen etiikasta vaiko tutkijoiden etiikasta? Ilmeisesti molemmista.