perjantai 24. marraskuuta 2017

Huonosti ymmärretty mies


Jahas, sitä taas julkistettiin uudet PISA-tulokset. Tällä kertaa ne koskivat ongelmanratkaisutaitoja. Me suomalaiset menestyimme hienosti.

Jäin pähkäilemään sitä, että meidän poikamme jäivät jälleen kirkkaasti jälkeen tytöistä.

On se jotenkin outoa. Samojen vanhempien lapsiahan nämäkin pojat ovat, mutta niin siinä kävi.

            Hans-peter Gauster

Juolahti mieleen toinen näkökulma: voisiko tässä olla mitään yhteyttä siihen, että ongelmat ovat aina olleet meille miehille vaikea juttu – varsinkin kotioloissa.

On kuulemma kauhun paikka, jos vaimo ilmoittaa miehelleen: "Kuule Perttu. Meidän pitää keskustella". Keskustelu viittaa ”epämääräisten” tunteiden alueelle.

Se ei ole vahvuusaluettamme

Sen sijaan selvistä hommista kyllä suoriudumme! Fiskarsin lapio kouraan ja kymmenen metriä ojaa tuohon suuntaan on riittävän konkreettinen asia miehelle.

Suoritus ja säätö. Näissä asioissa miehet ovat hyviä – ja joskus (vaimojemme mielestä) myös vaarallisia. ”En ymmärrä, Esa raplaa koko ajan jotakin jopa autolla ajaessaan.”

           Vadim Sherbakov

Myös kilpailemisessa olemme kotikentällä. Ei näitä arjen kisoja tietenkään virallisesti julisteta, mutta kyllä niitä kaiken aikaa kavereiden kesken on meneillään.

Kilpailemme autoilla, taloilla, koneilla, voimalla ja harrastuksilla. Jopa saunassa kilpailemme (kuka ottaa ne kovimmat löylyt). Luovuttajia ymmärrämme huonosti.

Aikuinen mies on iso lapsi?

Ehkä. Kirjailija Hannu Raittila totesi jossakin esseessään: ”Mies on valmis vasta nelikymppisenä.” Oikeastaan vasta tämän jälkeen mies on kypsä yhteiskunnalliseen vastuunkantoon.

”Miehen aivoissa on näkymätön vipu, jota kääntämällä mies muuttuu uudestaan pikkupojaksi.” Näin epäili muuan vaimo ja oli ehkä hänkin oikeassa.

            Baptiste C David

Jos näin on, miten se näkyy?

Vaikkapa niin, että vielä eläkeiän kynnykselläkin me miehet olemme valmiita hankkimaan itsellemme tehokkaan, nopean, kalliin ja ah, niin kiiltävän katumaasturin, harrikan, helikopterin...

Toisaalta, esitämme varmaa ja rehvakasta

Mutta heikolla hetkellä puramme tunnettamme siitä, että meitä ei sittenkään kukaan ymmärrä.

"Siinä vaiheessa kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan, mies on se, joka ei saa ymmärrystä.

Hän kokee olevansa ongelmineen yksin." Näin pohti eräskin mies netin keskustelupalstalla.

            Brian Mann

Hmm. Yksin? Olisiko tässä osaselitys sille, että odotettavissa oleva elinikämme on vain 77,5 vuotta. Kun taas naisemme elävät kuusi vuotta pidempään, eli 83,5 vuotta.

Itsemurhaankin meistä suomalaismiehistä päätyy vuosittain noin 600–900. Luku on neljä kertaa enemmän kuin naisilla! Taustoja leimaa kuulemma yksinäisyyden kokemus.

Sanokaa, mitä meidän miesten pitäisi tehdä, jotta oppisimme ratkomaan ongelmia: omien ja muiden?
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti