perjantai 22. joulukuuta 2017

Lisää resursseja kouluun - nopeasti!

Olen ennenkin sanonut: kun minä menin aikoinani kouluun, en todellakaan osannut lukea. Tuskin osasin nimeäni kirjoittaa. Vilkaskin olin varhaisvuosinani.

Silti: tuonaikainen peruskoulu ei luokitellut minua ”erilaiseksi”. Olin normioppilas ja menin ihan täydestä, muiden joukossa.

             Kelly Sikkema

Toisin olisi käynyt nykykoulussa. Ennen kuin olisin kissaa ehtinyt sanoa, olisin noine valmiuksineni ja taipumuksieni saanut otsaani näkyvän leiman – diagnoosin, kuten hienosti sanotaan.

Se, että minua ei aikanaan leimattu erityiseksi oppijaksi, johtui siitä, että tuonaikaisen koulun ”diagnosointisiivilä” oli paljon harvasilmäisempi.

Erityisoppilaita jopa lähes puolet luokasta

Nyt se on tiheämpi; kehittyneempi, tarkentaisi joku. Samassa koululuokassa voi helposti olla kolmasosa (joskus enemmänkin) niitä, joilla on jokin oppimista vaikeuttava erityisongelma.

Sanon tähän väliin: totta kai on hyvä, että ongelmille (jos niitä havaitaan) löydetään myös nimi. Eihän muuten voida tarjota myöskään juuri oikeanlaista apua.

             Kelli Tungay

Valitettavasti tilanne on kuitenkin se, että suomalaislapsia kyllä diagnosoidaan (samalla: leimataan), mutta he eivät hetikään aina saa tarvitsemaansa tukea.

Ongelma johtuu ensisijaisesti kuntien heikosta taloudellisesta tilanteesta. Ei se tahdosta johdu.

"Kaikki aikani menee testeissä!"

Kun vaikkapa alakoulun luokanopettajat pyytävät erityisopettajilta tukea lapsen havaittuun oppimisvaikeuteen, vastaus voi hyvinkin olla: ”En valitettavasti millään ehdi, kun kaikki aikani menee testeissä.”

Maamme kouluissa on vuodesta 2010 ollut käytössä niin sanottu kolmiportainen tuki: yleinen tuki, tehostettu tuki, erityinen tuki. On jo pidempään puhuttu inklusiivisesta koulusta.

             Element5 Digital

Inklusiivinen koulu arvostaa kaikkea tätä erilaisuutta ja se on hieno asia. Mutta kun.

Miten sen sanoisin. Ehkä näin: ellei koulu saa inklusiivisuuden toteuttamiseen tarvitsemiaan resursseja, koko inkluusion ihanan kaunis ajatus vesittyy.

Pelkkä erilaisen leima ilman tukea on niin väärin

Riittävät resurssit olisivat ensiarvoisen tärkeää sekä lasten kannalta että opettajien kannalta.

Lapsi jonka otsaan lyödään jo 6-vuotiaana vaikkapa ADHD-oppilaan poltinmerkki, kärsii leimastaan koko loppuikänsä – nimittäin, jos ongelma vain todetaan ilman asianmukaista tukea.

             Jeremy Bishop

Entäpä opettajat? On suuri vaara, että opettajat uupuvat näissä ihanan erilaisissa luokissa. Se on jo nähty.

Kuulen jatkuvasti tapauksista, joissa varsinkin lähellä eläkeikää olevan opettajat ovat ”yllättäen” työuupuneet.

Saat kaiken henkisen tukeni!

Tässä oikeastaan onkin syy, miksi aloin kirjoittaa tästä asiasta. Minusta nimittäin on aina vain vahvemmin alkanut tuntua, että kolmiportaisen tuen tilalle on liian monessa kunnassa tullut pelkkä henkinen tuki.

”Kuule, sun luokkaan on tulossa Anselmi-niminen pieni poika. Anselmilla on tämmöinen-ja-tämmöinen-ongelma. Mutta älä huoli, saat kaiken tukeni!”

             Angelina Litvin

Siis, opettaja saa henkisen tuen! Se ei valitettavasti nykykoulussa riitä. Ei oppimisen ongelmia hoideta pelkällä henkisellä tuella.

Koulupuolen säästöt ovat äärimmäisen lyhytnäköistä politiikkaa!

Ellei lasten ja nuorten ongelmia kyetä hoitamaan ennalta ehkäisevästi, nämä lapset ja nuorat ovat paljon mittavampien hoitotoimien kohteina aikuisiässä.

Ja se vasta kallista on – puhumattakaan siitä, kuinka äärimmäisen surullista se on.

Kaikesta huolimatta: levollista joulua!


perjantai 15. joulukuuta 2017

Hohhoijaa, taas pari kokousta

”Kun kokouksista lähdetään kotiin, kukaan ei ole hyvällä tuulella”, kuvaili ulkoministeri Alexander Stubb aikanaan EU:n huippu- ja ulkoministerikokouksia.

Tuttu tunne? Totta. Liian usein kokouksissa toistuu sama näytelmä ja draaman kaari.

             Samuel Zeller

Joskus tuntuu, että suomalaiseen kokouskulttuuriin liittyy vaikutelman synnyttäminen. Luulemme olevamme ikään kuin tehokkaita, jos vietämme aikaa yhdessä tilassa kolme tuntia putkeen.

Suomalaisen Työn Liiton puuhasi yhteistyökumppaneineen Kansallinen kokousbarometri -tutkimuksen. Barometriin vastasi lähes 600 ihmistä paristakymmenestä eri organisaatiosta.

37 työpäivää kokouksessa

Selvityksen mukaan jopa 42 prosenttia kokouksista koettiin tehottomiksi. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että kokouksia pidetään liikaa.

Barometrin mukaan monen työviikko sisältää keskimäärin seitsemän kokousta, joissa tärvätään noin 9,5 tuntia työaikaa.

 

             Dariusz Sankowski


Vuodessa kuluu jopa 37 työpäivää kokouksiin. Monella menee lähes puolet viikosta palavereihin.

 

Hetkinen, jos työpäivän pituus on 7,5 tuntia, se tekee vuodessa 277,5 tuntia, eli 7,5 täyttä työviikkoa.


5500 euroa per lärvi

Muut kokoukseen liittyvät asiat, sopivan ajan ja paikan löytäminen, kokoukseen valmistautuminen ja paikalle siirtyminen, veivät työntekijältä lisäksi kuutisen tuntia viikossa.

Lopputuloksena oli, että kokousasioihin menee monelta noin 40 prosenttia viikkotyöajasta, ja jokaisesta kokouksesta meni heidän mukaansa parikymmentä minuuttia aikaa hukkaan.

             Alejandro Escamilla

Kyseisen barometrin laskelmien mukaan tämä kaikki maksoi työnantajalle noin 5 500 euroa työntekijää kohden.

Jos kokouksia tehostettaisiin, se voisi tuoda sadan hengen organisaatiossa jopa puolentoista miljoonan euron säästöt vuodessa, tutkimuksessa todetaan.

Mikä avuksi?

Palaverista saa sujuvan yksinkertaisilla keinoilla, sanovat asiantuntijat.

Alkuun pitäisi ottaa tavaksi se, että pidetään kokous vain, jos sitä tarvitaan. Ei sen takia, että se sattuu olemaan kalenterissa.

Hyvä kokous alkaa ajallaan, eli tässä asiassa me osallistujat voisimme katsoa peiliin. Tullaan ajoissa paikalle.

             Stefan Cosma

Samoin, suunnitellaan kokous kunnolla etukäteen, käsitellään vain asialistan asioita. Tekniikan on pelattava (asia on etukäteen varmistettava) ja tilan olisi oltava tietysti sopiva.

Parhaimmillaan kokous todella voi (voiko?) synnyttää kirkkaita uusia ajatuksia, tehostaa ja innostaa työtä.

Huonoimmillaan kokous syö energiaa ja työmotivaation sekä vie työpäivästä parhaan osan.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Onhan tämä ihme – Suomi 100

Oletteko koskaan oikein pysähtyneet miettimään, miten mitätön joukko me suomalaiset olemme.

Asukasluvultamme olemme kuin jokin Kairon esikaupungin pahainen takapiha.
Olemme vain 0,07 prosenttia maailman väestöstä.

Jos kaikki maailman ihmiset laitettaisiin yhteen leipäjonoon, noin 1381. jonottaja olisi suomalainen.

Sama koskee maamme pinta-alaa suhteessa maailman pinta-alaan. Postimerkki lakanassa.


Mutta pienikin voi ponnistaa maailman kärkeen

Tämä meidän pitäisi aina säännöllisin välein muistaa – eikä vain ruikuttaa ja kysellä, että miksi tämä tai tuo asia on meillä taas nyt noin surkealla tolalla.

Ollaan onnellisia, vaikkapa näistä:

1. Suomi on maailman vakain valtio.
The Fund for Peace, Fragile States Index 2017

2. Suomi on maailman turvallisin maa.

3. Suomi on inhimillisen hyvinvoinnin vertailussa maailman paras maa.
Sustainable Society Index, Main results 2016

4. Suomessa on eniten maailmassa inhimillistä pääomaa.

5. Suomen peruskoulutus on maailman parasta.

6. Suomi on OECD-maiden kärkimaa koulutuksessa.

7. Suomi on maailman lukutaitoisin maa.
J. W. Miller ja M. C. McKenna, World's Most Literate Nations: Rank Breakdown

8. Suomessa on Euroopan vahvin digitaalinen osaamispääoma.

9. Suomessa on OECD-maista toiseksi eniten langattomia laajakaistaliittymiä sataa henkeä kohti.

10. Suomi on maailman toiseksi oikeudenmukaisin maa lapsille.

11. Suomessa äitien ja lasten hyvinvointi on maailman toiseksi parasta.

12. Suomi on maailman toiseksi paras sosiaalisen kehityksen maa.
The Social Progress Imperative, 2017 Social Progress Index: Finland

13. Suomi hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin vahvistamiseksi toiseksi parhaiten maailmassa.
Maailman talousfoorumi (WEF), Networked Readiness Index

14. Suomi on innovaatiovertailussa maailman kolmas.

15. Suomi on maailman viidenneksi onnellisin maa.
Maailman talousfoorumi (WEF), The world's happiest countries in 2016