perjantai 22. joulukuuta 2017

Lisää resursseja kouluun - nopeasti!

Olen ennenkin sanonut: kun minä menin aikoinani kouluun, en todellakaan osannut lukea. Tuskin osasin nimeäni kirjoittaa. Vilkaskin olin varhaisvuosinani.

Silti: tuonaikainen peruskoulu ei luokitellut minua ”erilaiseksi”. Olin normioppilas ja menin ihan täydestä, muiden joukossa.

             Kelly Sikkema

Toisin olisi käynyt nykykoulussa. Ennen kuin olisin kissaa ehtinyt sanoa, olisin noine valmiuksineni ja taipumuksieni saanut otsaani näkyvän leiman – diagnoosin, kuten hienosti sanotaan.

Se, että minua ei aikanaan leimattu erityiseksi oppijaksi, johtui siitä, että tuonaikaisen koulun ”diagnosointisiivilä” oli paljon harvasilmäisempi.

Erityisoppilaita jopa lähes puolet luokasta

Nyt se on tiheämpi; kehittyneempi, tarkentaisi joku. Samassa koululuokassa voi helposti olla kolmasosa (joskus enemmänkin) niitä, joilla on jokin oppimista vaikeuttava erityisongelma.

Sanon tähän väliin: totta kai on hyvä, että ongelmille (jos niitä havaitaan) löydetään myös nimi. Eihän muuten voida tarjota myöskään juuri oikeanlaista apua.

             Kelli Tungay

Valitettavasti tilanne on kuitenkin se, että suomalaislapsia kyllä diagnosoidaan (samalla: leimataan), mutta he eivät hetikään aina saa tarvitsemaansa tukea.

Ongelma johtuu ensisijaisesti kuntien heikosta taloudellisesta tilanteesta. Ei se tahdosta johdu.

"Kaikki aikani menee testeissä!"

Kun vaikkapa alakoulun luokanopettajat pyytävät erityisopettajilta tukea lapsen havaittuun oppimisvaikeuteen, vastaus voi hyvinkin olla: ”En valitettavasti millään ehdi, kun kaikki aikani menee testeissä.”

Maamme kouluissa on vuodesta 2010 ollut käytössä niin sanottu kolmiportainen tuki: yleinen tuki, tehostettu tuki, erityinen tuki. On jo pidempään puhuttu inklusiivisesta koulusta.

             Element5 Digital

Inklusiivinen koulu arvostaa kaikkea tätä erilaisuutta ja se on hieno asia. Mutta kun.

Miten sen sanoisin. Ehkä näin: ellei koulu saa inklusiivisuuden toteuttamiseen tarvitsemiaan resursseja, koko inkluusion ihanan kaunis ajatus vesittyy.

Pelkkä erilaisen leima ilman tukea on niin väärin

Riittävät resurssit olisivat ensiarvoisen tärkeää sekä lasten kannalta että opettajien kannalta.

Lapsi jonka otsaan lyödään jo 6-vuotiaana vaikkapa ADHD-oppilaan poltinmerkki, kärsii leimastaan koko loppuikänsä – nimittäin, jos ongelma vain todetaan ilman asianmukaista tukea.

             Jeremy Bishop

Entäpä opettajat? On suuri vaara, että opettajat uupuvat näissä ihanan erilaisissa luokissa. Se on jo nähty.

Kuulen jatkuvasti tapauksista, joissa varsinkin lähellä eläkeikää olevan opettajat ovat ”yllättäen” työuupuneet.

Saat kaiken henkisen tukeni!

Tässä oikeastaan onkin syy, miksi aloin kirjoittaa tästä asiasta. Minusta nimittäin on aina vain vahvemmin alkanut tuntua, että kolmiportaisen tuen tilalle on liian monessa kunnassa tullut pelkkä henkinen tuki.

”Kuule, sun luokkaan on tulossa Anselmi-niminen pieni poika. Anselmilla on tämmöinen-ja-tämmöinen-ongelma. Mutta älä huoli, saat kaiken tukeni!”

             Angelina Litvin

Siis, opettaja saa henkisen tuen! Se ei valitettavasti nykykoulussa riitä. Ei oppimisen ongelmia hoideta pelkällä henkisellä tuella.

Koulupuolen säästöt ovat äärimmäisen lyhytnäköistä politiikkaa!

Ellei lasten ja nuorten ongelmia kyetä hoitamaan ennalta ehkäisevästi, nämä lapset ja nuorat ovat paljon mittavampien hoitotoimien kohteina aikuisiässä.

Ja se vasta kallista on – puhumattakaan siitä, kuinka äärimmäisen surullista se on.

Kaikesta huolimatta: levollista joulua!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti