perjantai 18. toukokuuta 2018

Millaista onkaan luova toiminta?

Mainiossa Psychology Today -lehdessä oli juttu siitä, millaisia piirteitä voidaan yhdistää luovaan prosessiin ja siinä sivussa myös luovaan henkilöön.

Jutun motiivina oli tietysti tarve perustella sitä, miksi ylipäätään enää tarvittaisiin ihmisiä töihin, joista yhä suuremman osan voivat (kuulemma) hoitaa robotit.

             Rawpixel

Piirteet oli poiminut tutkija Jordanous Keller tutkimusryhmineen. He olivat käyneet läpi akateemisissa julkaisuissa vuosina 1950-2009 välisenä aikana käytettyjä luovuuteen liittyviä ilmaisuja.

Aineiston ryhmiteltäväksi oli valikoitunut vajaat 700 luovuuteen liittyvää avainsanaa.

Ennen kuin ihmettelette

Keller halusi tähdentää, että mukana saattaa olla myös sanoja (ulottuvuuksia), jotka voivat vaikuttaa ristiriitaisilta toistensa kanssa (esim. pyrkimys itsenäiseen työhön vs. pyrkimys sosiaaliseen vuorovaikutukseen).

Eli: jos nyt tarvitsette luovaa ihmistä johonkin hommaan, niin millaisia piirteitä teidän pitäisi etsiä?

             Will O

Luovuuteen liittyy pyrkimystä hakeutua itsenäisesti, aktiivisesti ja sinnikkäästi (ongelmanratkaisu)prosesseihin, joista on toivoa syntyä uusi innovaatio tai tuote.

Luovuuteen liittyy kyky toimia epämukavuusalueella ts. kyky hyväksyä tilanteeseen liittyvää epätäydellisyyttä, puutteellisuutta, epäjohdonmukaisuutta, ristiriitoja ja epäselvyyttä.

Ei neroutta, mutta innostusta

Samoin, luovuuteen kuuluu riittävässä määrin alakohtaista osaamista, kokemusta ja asiantuntemusta, jotta ylipäätään voidaan tunnistaa ongelmat, joita ollaan ratkaisemassa.

Luovuus ei edellytä neroutta, mutta hyvää yleistä älykkyyttä tarvitaan.

Luovuuteen liittyy pyrkimys tuloshakuisuuteen. Tarvitaan pelkkää arvausta parempi käsitys tuloksista, joita tavoitellaan, mutta joita ei vielä ole olemassa.

             Ankush Minda

Tarvitaan riippumattomuutta ja vapautta. Luovat henkilöt pystyvät toimimaan itsenäisesti ilman sitoutumista ennenaikaisiin ratkaisuihin tai ennakkoluuloihin.

Luovuuteen kuuluu sitoutumista myös tunnetasolla toimintaan. Esimerkiksi ongelmanratkaisutilanteen suhtaudutaan positiivisena prosessina – tuloksesta riippumatta. 

Luovuuteen liittyy ajatus ainutkertaisuudesta

Lopputulos on tavalla tai toisella uusi tai se sisältää ainakin joitakin ainutkertaisia ominaisuuksia (odottamattomuus, yllättävyys, epätavallisuus tms.).

Luovaan prosessiin liittyy edistyminen. Vaikka edistyminen ei aina näy selvästi, prosessin pitäisi kokonaisuutena näkyä ainakin jonkin verran edistymisenä suhteessa lähtötilanteeseen.

            Thien Dang

Hyvä vuorovaikutus ja viestintä kuuluvat luovuuteen. Viestinnän, palautteen, asioiden jakamisen ja yhteistyön tulisi näkyä selvästi sekä yhteisössä että mukana olevien ihmisten välillä.

Ei ikilikkuujaa ilman tarkoitusta!

Luovuuteen liittyy tujaus spontaaniutta (nopeaa reagointia), mutta myös kykyä hyödyntää alitajuntaa.

Kyky hyödyntää arviointia. Luovassa prosessissa pystytään tekemään analyyttisesti järkeviä valintoja useista mahdollisista vaihtoehdoista ilman, että prosessi häiriintyy tai hyytyy.

             "My life through a lens"

Hyödyllisyyden vaatimus. Lopputulosta olisi voitava pitää, ellei täysin tavoitteen mukaisena, ainakin jollakin tavalla erityisenä, eikä missään tapauksessa vain ”jonakin, jota kukaan ei ole tehnyt".

Vaihtelu, divergenssi ja kokeilunhalu kuuluvat luovuuteen. Luovaan prosessiin liittyy aina tietty määrä joustavuutta ja halua vertailla erilaisia ​ ​​vaihtoehtoja ilman tarpeetonta harhailua.

maanantai 7. toukokuuta 2018

Gradun kirjoitushuolia


Tähän aika vuodesta moni opiskelija tuntee olevansa pienen hepulin partaalla: gradu (tai opinnäyte ylipäätään) olisi ihan pakko saada valmiiksi siihen-ja-siihen mennessä.

Ehkä näin on sinunkin kohdallasi. No, kuvitellaanpa, että olet edeltävien kuukausien aikana saanut raavittua kasaan graduasi koskevia muistiinpanoja vaikkapa 25 tai 30 sivua.

Jos näin on, se on erinomaisen hyvä lähtökohta jatkolle.


Nämä jutut ovat tietysti tikullasi täysin summittaisessa järjestyksessä, mutta yhtä kaikki, siellä ne ovat.

Mieleesi hiipii kysymys: noista pitäisi alkaa kirjoittamaan tutkielmaa, mutta mietn ihmeessä se tapahtuu?

Laadi ensin sisällysluettelo

Mitään ei kannata aloittaa ennen kuin olet saanut värkättyä edes jonkinlaisen sisällysluettelon työllesi.

Toisin ilmaistuna: sinulla pitää olla ajatus siitä, mistä gradusi alkaa (Johdanto) ja mihin se päättyy (useimmiten: Pohdinta).

Näiden kahden tärkeän pääluvun lisäksi tarvitset jonkinlaiset otsikot työsi muille pääluvuille.


Monilla aloilla hyvin tavallinen ”tyyppigradun” sisällys muistuttaa alla olevaa:

1 JOHDANTO
2 TEORIAOSAN ENSIMMÄINEN PÄÄLUKU
3 TEORIAOSAN TOINEN PÄÄLUKU
4 TUTKIMUSTEHTÄVÄ (-ONGELMA)
5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS (MENETELMÄT)
6 TUTKIMUKSEN TULOKSET
7 POHDINTA

Ja nyt: katse takaisin muistiinpanoihin

Käy muistiinpanosi läpi ja merkitse jokaisen tekstikappaleen (tai sivun) kohdalle marginaaliin jollakin sopivalla tavalla (jokin oma pikku koodi ehkä?), mihin osaan sinun sisällysluetteloasi kyseinen muistiin merkitty pätkä liittyy.

Sitten vain siirtelet ”leikkaa”- ja ”liitä” -toiminnoilla asiat oikeiden työotsikoiden alle.

Kukin pääluku voisi ehkä tässä alkuvaiheessa olla vaikkapa omana tiedostonaan.

Tuo ”koodaamisen” ja siirtelyn vaihe voi viedä päivän tai kaksi, mutta ei missään tapauksessa enempää.

Ja sitten alkavatkin kirjoitustyöt – tai ehkä pitäisi puhua tekstin muokkaamisesta, sillä kysehän on siitä, että alat rusikoida tekemistäsi muistiinpanoista omaa tekstiäsi.


Pitänee tähän väliin muistuttaa, sinulla on paljon vapauksia, mutta ajatuksen alkuperäistä esittäjää (esim. Löppönen 2016, 23) et saa hukata.

Kunhan et hävitä Löppösen, Pöppösen tai Töppösen sanomaa, voit ilmaista ajatuksen aika tavalla omalla tyylilläsi.

Älä missään nimessä pysähdy liian pitkäksi aikaa puntaroimaan, miten jokin tietty asia pitäisi kirjoittaa. Pääasia, että tekstiä syntyy!

Paljon ja nopeasti!

Ota jokainen pääluku yksi kerrallaan käsittelyyn ja mieti, mitä haluat lukijoillesi tällä luvulla kertoa ja heti perään, missä järjestyksessä asiat esität.

Esimerkiksi pääluvun alussa voit mainiosti tuoda aluksi esille yleisiä, laajempia ilmiöitä ja tapahtumia ja edetä sen jälkeen yksityiskohtiin; ikään kuin suppenevin kehin.

Toinen tavallinen keino on lähteä vanhemmista asioista liikkeelle (historia) ja tulla kohti nykyaikaa. Mutta, älä sorru liian pitkäksi aikaa menneeseen!


Minä itse olen 100-prosenttisen vakuuttunut ”anna näppäimistön soida” -työtavan tehokkuudesta.

Miksi? Siksi, että se tuottaa määrää laadun kustannuksella.

Aivan liian monet gradun tekijät ovat päätyneet täydelliseen lukkotilanteeseen valitsemalla työtavakseen armottoman ”kerralla valmiiksi” -tyylin.

On aivan turha olettaa kirjoittavansa kerralla valmista. Ei sellaista pidä tavoitella.

Tästä kaikesta olen kirjoittanut hiukan monisanaisemmin (mutta en vaikeammin) graduoppaassani. Se löytyy kirjastosta!


perjantai 27. huhtikuuta 2018

Tee työsi viisaammin, älä kovemmin


Työelämässä on viime aikoina vaihdettu ajatuksia oikeasta tavasta tehdä töitä.

Eikä se ihme ole, sillä kiireen tuntu sen kun lisääntyy, eikä uupumuspuhekaan osoita laantumisen merkkejä.

             Ian Schneider

Yhdelle jos toiselle on tullut mieleen ajatus: jos osaisimme entistä paremmin hyödyntää piilevät kykymme. Tiedä häntä, vaikka siitä saisi avun ahdistukseensa!

Berkeleyn yliopiston johtamisen professori Morten T. Hansenin teos Great at Work on yksi tuoreimpia vastausyrityksiä tuohon ongelmaan.

Lopeta jatkuva kiihdytys

Hän ehdottaa, että meidän pitäisi – jatkuvasti kiihdyttämisen sijaan – painaa hommia aiempaa älykkäämmin.

Hansen perustaa väitteensä tutkimukseensa, jossa kävi läpi jopa 5 000 työntekijää suurissa amerikkalaisissa yrityksissä.

             Green Chameleon

Hän oli pyytänyt työntekijöitä arvioimaan omaa suorituskykyään, mutta myös esimiestensä suorituskykyä. Tutkimuksessa oli myös esitetty tukku työtapoihin liittyviä kysymyksiä.

Keskity muutamaan juttuun

Yllättäen kävi ilmi, että parhaisiin tuloksiin päässeet eivät työskennelleetkään kovimmin. Sen sijaan he työskentelivät ”älykkäämmin”.

Hansenin neuvo on: keskity muutamaan tärkeään tavoitteeseen ja jätä vähemmälle muu (ei niin tärkeä) ponnistelu.

             Dan Carlson

Mielenkiintoinen sivulöydös Hansenin tutkimuksessa oli, että jopa neljännes (24 prosenttia) kaikista työntekijöistä piti esimiehiään syyllisenä omaan kyvyttömyyteensä keskittyä pääasiaan.

Syitä löytyi myös organisaation monimutkaisuudesta. Hansen suositteleekin opettelemaan sanomaan ”ei” ainakin niissä tehtävissä, joissa se on mahdollista.

Tiedän, aina se ei ole helppoa.

Ei varsinkaan, jos työpaikan säilyminen on ”pienestä kiinni.”

Yksi Hansenin havainnoista oli sekin, ettei työtuntien määrä korreloinut suoriutumiseen. Ainakaan se ei merkitse niin paljon kuin yleensä kuvittelemme.

             Rawpixel.com

Jälleen ratkaisevaa oli se, miten nuo tuntinsa käyttää.

Yllätys, yllätys, myös Hansen puhuu intohimosta. Siihen liittyvä löydös ei mielestäni ollut millään tavoin uusi. Tämän olisin tiennyt ilman Hansenin kirjaakin.

Nimittäin: työntekijä, joka suhtautuu intohimolla tavoitteeseensa, saa parempia tuloksia kuin se, jolta tuo intohimo syystä tai toisesta puuttuu.


keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Kohti elastista ajattelua


Psychology Today -lehdessä oli huhtikuun alkupuolella fyysikko Leonard Mlodinowin juttu, jossa käsiteltiin elastista ajattelua.

Mlodinow on kirjoittanut aiheesta jopa kokonaisen kirjan nimikkeellä Elastic. Flexible Thinking in a Time ofChange (2018).

Lehtijuttu on melkoisen pitkä. Sen tausta on jatkuvasti monimutkaistuvassa modernissa elämässämme.

             Dariusz Sankowski

Otetaan vaikka ulkomaille matkustaminen. Muistatteko, miten se ennen muinoin menikään: meillä oli mielessä matkakohde, johon olimme törmänneet jossakin (joku ystävistämme oli käynyt siellä, lehdessä oli ollut juttu siitä, tms.).

Meillekin syntyi päätös haluta samaan paikkaan

Entä sitten? Aivan, päätimme mennä käymään paikallisessa matkatoimistossa. Keskustelimme hetken ja esitimme aikomuksemme.

Koska toive oli edelleen pitkälti kuulopuheiden varassa, saimme matkaesitteen selailtavaksi. Tutustuimme siihen rauhassa kotona, tulimme uudelleen matkatoimistoon käymään ja niin meille varattiin matka yöpymisineen.

             Jacob Owens

Miten homma hoituu nykyisin? Joidenkin tutkimusten mukaan ihmiset käyttävät pelkästään kotimaahan suuntautuvan kesälomansa suunnitteluun keskimäärin 26 erilaista sivustoa.

Jos matka suuntautuu ulkomaille – eikä kyse ole pakettimatkasta –, on käytävä läpi sivustoja, jotka skannaavat salamannopeasti erilaisia lentomahdollisuuksia (välilaskuineen).

Mihin se lento katosi tästä?!

Tilanteiden nopeasti muuttuva luonne paljastuu esimerkiksi sen tosiasian äärellä, että matkan hinta voi ehtiä hyvinkin muuttua jopa sen puolen tunnin aikana, jona istumme koneen ääressä.

Mihin muuten katosi se lento, joka vielä minuutti sitten oli tässä?! Näin aivan varmasti sen!

             Ben White

Jopa pelkän yhden yön varaaminen jostakin lähikaupungista on nykyään hyvin erilainen juttu.

Erilaisten palvelun tarjoajien mukaan vapaita huoneita on samassakin hotellissa eri määrä, ne voivat olla eri hintaisia ja varsinkin, jos satut omaamaan sen ja sen etukortin tai jäsenyyden.

Huomasitko muuten, sisältyikö varaamasi yöpymisen hintaan aamiainen vai ei? Ellet huomannut, se ei todennäköisesti sisältynyt.

Tällaista

Nämä olivat tietysti vain esimerkkejä yhdeltä elämänalueelta.

Mlodinowin mukaan tarvitsemme tämän kaiken hallintaan aivan uuden tyyppistä, joustavaa ajattelua. Hän itse kutsuu sitä elastiseksi ajatteluksi.

Aivoihimme kuulemma piiloutuu elastisen ajattelun loistavat edellytykset, tietynlainen itu. Tämä kyky leimaa vain ihmistä. Se puuttuu eläimiltä ja se puuttuu vaikkapa tietokoneelta. Näin pohtii Mlodinow.

             Roman Romashov

Hän puhuu ajattelusta, joka pyristelee irti ennakko-oletuksista ja paradigmoista. Yksi arvostettava ja ehkä jopa arvoaan kasvattava ominaisuus on kyky mukautua epäselviin ja ristiriitaisiin tilanteisiin.

Hän puhuu kyvystä luottaa mielikuvitukseen yhtä paljon kuin logiikkaan, mutta hän puhuu myös kyvystä kokeilla ja luoda yhdistellen (integroiden) monenlaisista ​​ideoista uusia, yllättäviä ja odottamattomia.

Tätä kaikkea on elastinen ajattelu

Parhaimmillaan se on Mlodinowin mukaan kyky, joka tarjoaa meille mahdollisuuden ratkaista uudella tavalla aivan uudentyyppisiä ongelmia.

No, juttu on aika laaja ja kirja (jota en ole lukenut) tietysti on vielä paljon laajempi. Psychology Today -lehden artikkelin lopuksi Mlodinow tyytyy kysymään, miksi tällainen kyky olisi tärkeää?

             Rawpixel.com

Ehkä juuri siksi, että meillä ei oikeastaan ole muita mahdollisuuksia.

Moderni yhteiskunta on menossa ennakoimattomaan suuntaan ja se tavallaan palkitsee niitä, jotka kykenevät ajatteluaan kehittämällä hallitsemaan muutosta. Elastiset ajattelijat voittavat.

Aivan samalla tavalla kehitys myös rankaisee niitä, jotka eivät kykene muuttamaan ajatteluaan. Hänen ennustuksensa on, että turvalliseen vakauteen uskominen ei kannata.

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Mitähän me kasvattajat vielä keksimmekään?


Joskus sitä ihmettelee, miten pienet asiat saattavat saada aikaan melkoisia mullistuksia.

Joskus 90-luvun alussa ranskalaistutkija nimeltä Alfred A. Tomatis piti klassisesta musiikista.

Niinpä hänellä oli tapanaan soitella valikoimaa klassisen musiikin ikivihreitä sävellyksiä myös työskentelynsä taustana.

             Ian Dooley

Kaiken keskellä hän oli huomaavinaan, että erityisesti Mozartin musiikki vaikutti positiivisesti hänen työhönsä.

Kokemukset johtivat muutamiin tutkimuksellisiin kokeiluihin ja kuinka ollakaan, vuonna 1993 julkaistiin tiedelehti Naturessa artikkeli Mozartin musiikin ja tilallisen hahmottamisen positiivisesta yhteydestä.

Mozart -efekti syntyy

Kyseistä artikkelia tulkittiin jokseenkin väljästi sillä seurauksella, että Mozartin musiikilla oletettiin olevan positiivista yhteyttä yleisen älykkyyden kehittymiseen.

Alettiin jopa puhua erityisestä ”Mozart-efektistä”.

Kului jälleen muutama vuosi. Vuonna 1997 Don Campbell -niminen kaveri kirjoitti aiheesta kirjan.

             Adrian Korte

Campbell toi teoksessaan julki oletuksen, että Mozartin musiikin kuuntelu voisi kasvattaa älykkyysosamäärää ja vaikuttaa muutoinkin positiivisesti henkiseen kapasiteettiimme.

Teoksen liitteenä oli myös lista suositeltavista sävellyksistä, joita lapsille tietyissä ikävaiheissa olisi suositeltavaa soittaa.

Rahastus alkaa

Kirja tietysti kirvoitti monenlaisia kaupallisia projekteja, muun muassa CD-levyjä ja erityisiä lastenhoito-oppaita, jotka perustuivat ”tutkijoiden näkemyksiin” tietynlaisen musiikin hyödyllisyydestä.

Yksi tämän ”tutkimuslinjan” huipentumista oli se, että vuonna 1998 Georgian kuvernööri Zell Miller pyysi, osavaltion budjettiin määrärahaa, jonka turvin jokaiselle vastasyntyneelle lähetettäisiin CD-levy tarkasti valikoitua klassista musiikkia.

             Marcus Gjengaar

Otin asian esille esimerkkinä siitä, mitä kaikkea tuon jälkeen on kehitelty – epävarmojen kasvattajien pään menoksi.

Händeliä, Vivaldia, Albinonia ja muita klassisen musiikin hehkeitä helmiä soitetaan sikiölle, koska ajatellaan, että ”soljuva largo” sopii parhaiten juuri raskausviikoille 13-19.

Andante auttaa

Tai, että andante vaikuttaa juuri tällä ensi viikolla positiivisesti aivojen vireystilaan.

Kun lapsi sitten viimein päättää putkahtaa kylmään ja outoon maailmaan, hänen päässään on jo valmiina monenlaista rytmikaaviota ja kolmisointua. Ja jatkoa piisaa.

             Liane Metzler

Hormonihuuruissaan leijuvat vanhemmat pyörivät (nukkuvan) piltin ympärillä kuin väkkärät viritellen juuri oikean värisiä hymynaama-mobileita ja vedettäviä ankkoja sängyn yläpuolelle.

Nettiä ja mobiileja käsioppaita selataan kuumeisesti sen selvittämiseksi, voisiko tätä ja tuota jo tehdä vauvan kanssa.

Ja voidaanhan sitä. Kaikkea voidaan.

Totuus on, että nykyään löytyy paljon vanhempia, jotka pelkäävät syyllistyvänsä lastensa ikävystyttämiseen ja kuka ties vastuuttomaan vanhemmuuteen.

             Bobbo Sintes

He tuntuvat ajattelevan, että lasten tylsyyden poteminen on selvä osoitus heidän kyvyttömyydestään vanhempina.

Ellet usko, naputa kokeeksi Googleen sanat ”how to stimulate baby in the womb”.

Tätä postausta kirjoittaessani sain 346 000 osumaa.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Lähdekritiikki, uusi kansalaistaito?


Viestintätoimisto N2 Commsin toimitusjohtaja, melkein täysi nimikaimani Jukka Hakala kirjoitti Markkinointi & Mainonta -lehteen jutun lähdekritiikistä.

Tulkoon tähän väliin sanottua, että emme ole J. Hakalan kanssa sukua - emme edes tunne toisiamme.

             Eric Carim Cornelius

No, tämä mainio Hakala siis kirjoitti siitä kuinka tarpeellinen, suorastaan välttämätön kansalaistaito lähdekritiikki nykyään olisi.

Hän toi jutussaan esille muutamia esimerkkejä siitä, millä tavoin ihmisiä saadaan vaikkapa pöyristymään ja kauhistumaan asioille, joita ei oikeasti tarvitsisi millään tavoin pelätä.

Mediahölmöys uhkaa

Hakala puhui ”mediahölmöydestä”, josta on uhannut tulla suorastaan ehtymätön kansallisomaisuus (vaiko: -ominaisuus?).

Iltalehti kertoi hiljattain naisesta, joka oli tatuoinut käteensä Suomi24-keskustelupalstalta löytämänsä espanjankieliseksi väitetyn ja hölynpölyksi osoittautuneen ”mietelauseen”.

             Mika Laaksonen

Lopputulos oli vielä jokseenkin harmiton, mutta vakavaksi asia muuttuu, kun kritiikottömyyden seurauksena tehdään isoja hölmöyksiä ja vaarannetaan muita. 

Rokotevastaisuus on tästä hyvä esimerkki.

Me aikuiset olemme perinteisesti olleet huolissamme lasten medialukutaidosta. Aikuisten lukutaidottomuus ja lähdekritiikin puute on vähintään yhtä karmivaa.

Sosiaalinen media mukaan talkoisiin?

Ongelma on se, että monet meistä uskovat mihin vain, mitä on painettu vaikkapa lehteen. 

Ja kun tähän yhdistyy kiire ja taustojen puutteellinen tarkastaminen, myös ilmiselviä vitsejä kulkeutuu maailmalta meidän katseltaviksemme. Ikään kuin ne hyvinkin olisivat totta.

             Saulo Mohana

YLE julkaisi taannoin Johanna Vehkoon jutun, jonka ydin oli ajatuksessa: valheet leviävät edelleen nopeammin ja laajemmalle (esim. sosiaalisessa mediassa) kuin tarkistetut faktat.

Esimerkiksi Facebook on tuon artikkelin mukaan ryhtymässä ”viimeinkin” toimenpiteisiin valeuutisten ja myös valeprofiilien suhteen. 

Osa uskoo kaiken, osa ei mitään

Lähdekriittisyys tuntuu polarisoituneen, väittää omassa jutussaan "lähes kaimani" ja olen kyllä samoilla linjoilla.

Osa meistä uskoo kaiken, mitä meidän halutaan uskovan, osa taas suhtautuu kaikkeen epäillen. Ei sekään hyvä ole, että kaikkea lähtökohtaisesti epäillään.

Jotenkin tuntuu raskaalta ajatella sellaista elämää.

             G. Crescoli

Hakala nostaa esille Julkisen sanan neuvoston juuri alkaneen Vastuullisen journalismin kampanjan.

Tämä on hyvä asia ja sanoisinkin, että vaikkapa koulujen ja oppilaitosten olisi ilman muuta tärkeää olla asiassa mukana, kuten myös opettajankoulutuksen, jota itse edustan.

Paraskaan kampanja ei kuitenkaan vieritä vastuuta meiltä kaikilta.

Asioista pitää myös keskustella ja valmentaa itse kutakin kohtaamaan oikealla kypsyydellä viestinnän sisällä leviävät ei-toivotut ilmiöt - puhumattakaan suoranaisista valheista.