torstai 18. tammikuuta 2018

Vähän ohuempi gradu?

No nyt näyttää ilmassa olevan jo rippunen epätoivoa. Tämmöinen hytinä kieltämättä tuli, kun tavasin aamun Hesarista suurinta yliopistoamme koskevan uutisen.

Jutun mukaan kunniakas Helsingin yliopisto on valmis laskemaan pro graduihin liittyviä vaatimuksia.

             Joäo Silas

Syynä moiseen tempaisuun on se, että gradukammosta halutaan eroon ja opiskelijat nopeammin ulos putken toisesta päästä

Ja: ei kai se ihme ole, jos tuommoinen päännousema on tullut.

Onhan Helsingin yliopiston kirjoilla kuulemma noin 4 500 opiskelijaa, jotka ovat aloittaneet opintonsa yli 12 vuotta sitten.

Mitä riman lasku sitten tarkoittaa?

Kuulemma sitä, että vähennetään gradua koskevia opintopistemääriä, eli käytännössä työn laajuutta.

Kyse on 25 prosentin norjennuksesta. Aiemmin gradun laajuus oli Helsingissäkin 40 opintopistettä, jatkossa se olisi "vain" 30.

             Alex Block

Taustalla on tietysti raha. Tällä hetkellä yliopistojen valtiolta saamasta rahoituksesta 13 prosenttia tulee maisterin tutkinnoista.

Tulkoon sanottua: rahoitusperusteita rukataan melko tiheään korkeakoulumaailmassa.

Ja on mukana varmasti kunniakin: ei kai minkään yliopiston kuvaa kaunista se, että opiskelijarekisterissä roikkuu jatkuvasti tuhatmäärin melkein maistereita.

Tämä on kovin tuttu ongelma minulle

Aikoinaan kartoitimme Jyväskylän yliopistossa pariinkin otteeseen kaikkien suomalaisyliopistojen graduttomia – siis niitä, joiden tutkinnosta puuttui ”vain gradu”.

Molemmilla kerroilla pääsimme noin 15 000 roikkuvan opiskelijan määrään. Eivät noissa luvuissa kaikki olleet; osittain siksi, etteivät yliopistot aina halunneet luovuttaa tietojaan.

             Green Chameleon

Mutta, pysytäänpä asiassa: tuleeko valmista, jos gradun vaatimuksia lasketaan?

Ehkä tulee, jos yliopiston koko ohjaava henkilökunta (lue: pääasiassa professoreita) on yksituumaisena homman takana ja on todella pohtinut, miten se käytännössä tapahtuu.

Vähennetäänkö sivumäärää, laihennetaanko tutkimusasetelmia vai lasketaanko tasoa, eli lyhennetään lähdeluetteloa, metodisia vaatimuksia tms.?

Ennustan, ettei muutos tapahdu tuosta vain

Suuri laiva kääntyy hitaasti ja sitä Helsingin yliopisto todella on. On aina ollut.

Ennustan myös, että (päättääpä hallinto mitä tahansa) on paljon sellaisia opettajia, jotka pitävät säntillisesti kiinni siitä, miten yliopistossa on tavattu toimia jo ammoin.

Ristiriitaista on sekin, että nimenomaan Helsingin yliopisto on ollut meillä se yliopisto, joka on jatkuvasti profiloitumaan maailmanluokan tutkimushuippuyliopistona.

Ei akateemisia perinteitä heitetä noin vain romukoppaan!

Jo hiukan osviittaa siitä antaisi se, että henkilökunta on suhtautunut muutokseen kuulemma ”tavallaan positiivisesti”. Melko kryptinen ilmaus.

Itsekin olen sitä mieltä, että gradua voitaisiin rakenteellisesti uudistaa enemmän vastaamaan työelämän vaatimuksia, mutta tiedän, ettei sekään tie ongelmaton ole.

             Brandi Redd

Parempi ratkaisu tähänkin graduttomuusongelmaan olisi ollut se, että ohjaamiseen ja ohjaajien koulutukseen satsattaisiin – enkä tarkoita yksinomaan gradujen ohjaamista.

Yksin jääminen opiskeluhuolien kanssa on suurimpia opintojen viivästymisen selittäjiä. Tämän osoitti aikanaan Maisterihautomon kokemukset.

Kun opiskelija aidosti kokee, että hänellä on tukenaan joku, jonka puoleen kääntyä ja johon luottaa, alkaa myös tulosta syntyä.

Se on parhaimmillaan aivan huimaa! Tämän olen huomannut, ohjaustyössä.

2 kommenttia:

  1. Näin se menee. Seuraavaksi gradussa on 20 op, sitten 10 op ja sitten 5.

    Toinen ongelma on mielestäni, rahan puutteen lisäksi, että kaikille yritetään saada se korkeakoulututkinto. Se nyt ei taida kuitenkaan ihan mennä niin. Tason laskeminen sen kaikista heikoimman mukaiseksi ei auta ketään eikä mitään, ei edes sitä heikointa.

    Tämä näkyy esim. talousmatematiikan osaamisessa. Se ei ole perusteeltaan oikeastaan muuta kuin yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuja. Korot ja prosentit pieniä poikkeamia, mutta perustasolla ei tarvitse mitään erikoista. Vain harjoittelua.

    Kirjanpitokin menee kaavan mukaan kaavamaisesti. Asiat oivaltaa tekemällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Pikkuisen pitkäjänteisyyttä ja siitä se tulee.

      Poista