maanantai 19. helmikuuta 2018

Annetaan lasten leikkiä

Maailman talousfoorumin webbisivulla ilmestyi jokin aika sitten kirjoitus, jossa tarkasteltiin luovuutta tulevaisuuden taitona.

Jutun alussa muistutettiin siitä uskomattomasta potentiaalista, leikillisestä luovuudesta, jolla jokainen lapsi kohtaa maailman ympärillään.

             Jelleke Vanooteghem

Kun siihen lisätään uteliaisuus ja suoranainen hinku oppia uusia asioita, lapsi saa elämänsä ensi vuosina huikeita asioita aikaan.

Harmiksemme olemme kuitenkin joutuneet toteamaan, kuinka tämä ”leikillinen luovuus” ajan myötä ikään kuin hiipuu.

Luovuus on nousussa, jälleen

Jotkut tutkijat maailmalla ovat kiinnittäneet huolestuneina huomionsa leikin näkymiseen lasten koulupäivässä. Se on hiipumassa, paitsi koulusta, myös lasten vapaa-ajasta.

Maailman talousfoorumin Human Capital –raportissa ehdotetaan sitä, että koulu (huomatkaa ”koulu” hyvin yleisessä merkityksessä) voisi hieman heivata lasten ja nuorten kognitiivisten taitojen kehittämisestä.

             Tim Boote

Sen sijaan olisi lisättävä sellaisten taitojen painoarvoa kuin ongelmanratkaisu, luovuus tai yhteistyötaidot.

Näin siksi, että tulevaisuuden työelämä vaatii nimenomaan monimutkaisten ongelmien ratkaisun taitoa, kriittistä ajattelua ja yllätys, yllätys: luovuutta.

Luovuus on kokenut yllättävän renessanssin. Se on noussut tärkeiden työelämävalmiuksien listassa sijalta kymmenen sijalle kolme vain viidessä vuodessa.

Yllättäviä tuloksia

Eikä siinä kaikki. Viittaamassani jutussa nostettiin esiin Uudessa-Seelannissa tehty seurantatutkimus, jossa vertailtiin kahteen ryhmään kuuluvia lapsia.

Toisessa ryhmässä olivat lapset, jotka oppivat lukemaan 5-vuotiaana ja toisessa ryhmässä ne, jotka oppivat lukemaan 7-vuotiaana.

Kun lapset olivat 11-vuotiaita, molemmilla lapsilla oli sama lukutaidon taso. Mutta sitten tuli yllätys: lapset, jotka olivat oppineet lukemaan vasta 7-vuotiaana, osoittivat korkeampaa ymmärryksen tasoa.

             Jesse Orrico

Mistä se johtui, kysyivät tutkijat. Yksi selityksistä oli se, että tähän ryhmän kuuluvilla lapsilla oli ollut enemmän aikaa tutkia ympäröivää maailmaa omaehtoisesti, vapaan leikin kautta.

Tämä ei tarkoita sitä, että emme kantaisi huolta lastemme perustaidoista.

Jotta lapsi voisi hahmottaa maailmaa ympärillään, hän tarvitsee luku- ja kirjoitustaitoa. Hän tarvitsee myös matematiikan opetusta omaksuessaan vaikkapa loogista ajattelua ja ongelmanratkaisua.

Älä painosta kolmevuotiasta lukemaan

Nämä ovat hyvin yleisiä sivistyspäämääriä maailmassa, josta tiedämme yhä vähemmän.

On varsin todennäköistä, että nämä lapset ja nämä nuoret joutuvat vaihtamaan työpaikkojaan, jopa toimialaansa paljon useammin kuin me, heidän vanhempansa.

Työtä, johon he joskus sijoittuvat, ei ehkä ole edes olemassa vielä.

Oikeastaan kyse on siitä, kuinka voimme edistää juuri edellä mainittuja, hyvin yleisiä taitoja ja samalla ylläpitää lasten luonnollista kykyä oppia koko elämänsä ajan.

             Ricardo Viana

Yllättävä vastaus tähän kysymykseen on: annetaan lasten leikkiä, annetaan nuorten osallistua positiivisiin, leikkimielisiin hassutteluihin.

Nämä omaehtoiset puuhat tarjoavat lapsille mahdollisuuden kehittää sosiaalisia, emotionaalisia, fyysisiä ja luovia taitoja – tiedollisten taitojen ja tavoitteiden lisäksi.

Se, että prässäämme kolmevuotiasta lukemaan, ei tee hänestä parempaa lukijaa, eikä se anna hänelle edes etumatkaa opintiellä.

tiistai 6. helmikuuta 2018

Palkataan pullantuoksuinen mummo

Minulta pyydettiin ajatuksia erään pääkaupunkiseudun yrityksen luovuuden kehittämiseksi. Idealaarissa kuulemma pohja pilkisti.

Tein työtä käskettyä. Vieritin esiin joukon rautaisia kehittämisehdotuksia – sellaisia, mitä odotettiin. Hännän huippuna oli ehdotus, jota ei ollut odotettu. Palkataan firmaan osa-aikainen ”mummo”.

             Stas Ovsky

Mummon tehtävänä olisi ollut tuoda ohimosuoniaan pullistavaan yritykseen lisää leppoisuutta ja kodinomaisuutta.

Muutamalla pellillisellä herkullisia voisilmäpullia hän olisi levittänyt ympärilleen tuoreen pullan suloista tuoksua.

Olin täysin vakavissani

Tiesinhän, mikä merkitys fiiliksellä on siihen, mitä ihminen saa aikaan.

Tällainen aito yhteen hiileen puhaltamisen henki on joskus hyvinkin tavallista vaikkapa vapaa-ajan hankkeissa! Mahdottomasta on tehty mahdollista. Miksi niin ei voisi käydä työssä?

             Rawpixel.com

Ehdotukseeni oli muitakin perusteita. Olen ollut huomaavinani, että esimerkiksi keittiö ja sen sydän, ruokapöytä, ovat paikkoja, jossa käydään usein ne tärkeimmät arjen keskustelut.

Juuri siksi presidentti Niinistö kutsuu Putinin lounaalle. Juuri siksi uusi ja vanha paavi tapasivat lounaalla.

Kyllä sen jokainen on pannut merkille

Hyviä, elinkelpoisia ajatuksia syntyy usein juuri ruokapöydässä.

Entä, miksi niin on? Siksi, että ruoka tai vaikkapa pelkkä kahvi on jo itsessään positiivinen asia. Ne vivahtavat nautinnolle. Ne panevat meidät hymyilemään.

             Erik Lundqvist

Tässä on myös syy siihen, miksi nykyarkkitehdit tuhlaavat niinkin paljon ajatuksia sellaisiin asioihin, kuten ruokapöydän sijainti tai kahvihuone. Ne ovat ”tilan sydämiä”.

Tilan sydän vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ajatelkaapa lounasta siellä työpaikalla. Parhaimmillaan se on arkisen aherruksen yläpuolelle nouseva, kotoilulle vivahtava rituaali.

Ajatukset alkavat sinkoilla

Sen aikana moni kokee voivansa nostaa aivonsa (ainakin ne ikävät asiat) hetkeksi narikkaan.

Ja, kun näin tehdään, alkaa tapahtua muutakin. Rentoudumme. Näytönsäästäjä katoaa silmistämme.

             Estée Janssens

Ajatukset alkavat hersyä, sinkoilla, koukkailla ja kimmahdella. Ne saavat uusia suuntia, ne vaihtuvat.

Arvatkaa, palkattiinko mummoa.

Eipä tietenkään, ei koskaan. Sain vaivan palkaksi bulldogin tuijotuksen dirikalta. Herttinen, nyt se raukka on seonnut lopullisesti!