maanantai 19. helmikuuta 2018

Annetaan lasten leikkiä

Maailman talousfoorumin webbisivulla ilmestyi jokin aika sitten kirjoitus, jossa tarkasteltiin luovuutta tulevaisuuden taitona.

Jutun alussa muistutettiin siitä uskomattomasta potentiaalista, leikillisestä luovuudesta, jolla jokainen lapsi kohtaa maailman ympärillään.

             Jelleke Vanooteghem

Kun siihen lisätään uteliaisuus ja suoranainen hinku oppia uusia asioita, lapsi saa elämänsä ensi vuosina huikeita asioita aikaan.

Harmiksemme olemme kuitenkin joutuneet toteamaan, kuinka tämä ”leikillinen luovuus” ajan myötä ikään kuin hiipuu.

Luovuus on nousussa, jälleen

Jotkut tutkijat maailmalla ovat kiinnittäneet huolestuneina huomionsa leikin näkymiseen lasten koulupäivässä. Se on hiipumassa, paitsi koulusta, myös lasten vapaa-ajasta.

Maailman talousfoorumin Human Capital –raportissa ehdotetaan sitä, että koulu (huomatkaa ”koulu” hyvin yleisessä merkityksessä) voisi hieman heivata lasten ja nuorten kognitiivisten taitojen kehittämisestä.

             Tim Boote

Sen sijaan olisi lisättävä sellaisten taitojen painoarvoa kuin ongelmanratkaisu, luovuus tai yhteistyötaidot.

Näin siksi, että tulevaisuuden työelämä vaatii nimenomaan monimutkaisten ongelmien ratkaisun taitoa, kriittistä ajattelua ja yllätys, yllätys: luovuutta.

Luovuus on kokenut yllättävän renessanssin. Se on noussut tärkeiden työelämävalmiuksien listassa sijalta kymmenen sijalle kolme vain viidessä vuodessa.

Yllättäviä tuloksia

Eikä siinä kaikki. Viittaamassani jutussa nostettiin esiin Uudessa-Seelannissa tehty seurantatutkimus, jossa vertailtiin kahteen ryhmään kuuluvia lapsia.

Toisessa ryhmässä olivat lapset, jotka oppivat lukemaan 5-vuotiaana ja toisessa ryhmässä ne, jotka oppivat lukemaan 7-vuotiaana.

Kun lapset olivat 11-vuotiaita, molemmilla lapsilla oli sama lukutaidon taso. Mutta sitten tuli yllätys: lapset, jotka olivat oppineet lukemaan vasta 7-vuotiaana, osoittivat korkeampaa ymmärryksen tasoa.

             Jesse Orrico

Mistä se johtui, kysyivät tutkijat. Yksi selityksistä oli se, että tähän ryhmän kuuluvilla lapsilla oli ollut enemmän aikaa tutkia ympäröivää maailmaa omaehtoisesti, vapaan leikin kautta.

Tämä ei tarkoita sitä, että emme kantaisi huolta lastemme perustaidoista.

Jotta lapsi voisi hahmottaa maailmaa ympärillään, hän tarvitsee luku- ja kirjoitustaitoa. Hän tarvitsee myös matematiikan opetusta omaksuessaan vaikkapa loogista ajattelua ja ongelmanratkaisua.

Älä painosta kolmevuotiasta lukemaan

Nämä ovat hyvin yleisiä sivistyspäämääriä maailmassa, josta tiedämme yhä vähemmän.

On varsin todennäköistä, että nämä lapset ja nämä nuoret joutuvat vaihtamaan työpaikkojaan, jopa toimialaansa paljon useammin kuin me, heidän vanhempansa.

Työtä, johon he joskus sijoittuvat, ei ehkä ole edes olemassa vielä.

Oikeastaan kyse on siitä, kuinka voimme edistää juuri edellä mainittuja, hyvin yleisiä taitoja ja samalla ylläpitää lasten luonnollista kykyä oppia koko elämänsä ajan.

             Ricardo Viana

Yllättävä vastaus tähän kysymykseen on: annetaan lasten leikkiä, annetaan nuorten osallistua positiivisiin, leikkimielisiin hassutteluihin.

Nämä omaehtoiset puuhat tarjoavat lapsille mahdollisuuden kehittää sosiaalisia, emotionaalisia, fyysisiä ja luovia taitoja – tiedollisten taitojen ja tavoitteiden lisäksi.

Se, että prässäämme kolmevuotiasta lukemaan, ei tee hänestä parempaa lukijaa, eikä se anna hänelle edes etumatkaa opintiellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti