tiistai 6. helmikuuta 2018

Palkataan pullantuoksuinen mummo

Minulta pyydettiin ajatuksia erään pääkaupunkiseudun yrityksen luovuuden kehittämiseksi. Idealaarissa kuulemma pohja pilkisti.

Tein työtä käskettyä. Vieritin esiin joukon rautaisia kehittämisehdotuksia – sellaisia, mitä odotettiin. Hännän huippuna oli ehdotus, jota ei ollut odotettu. Palkataan firmaan osa-aikainen ”mummo”.

             Stas Ovsky

Mummon tehtävänä olisi ollut tuoda ohimosuoniaan pullistavaan yritykseen lisää leppoisuutta ja kodinomaisuutta.

Muutamalla pellillisellä herkullisia voisilmäpullia hän olisi levittänyt ympärilleen tuoreen pullan suloista tuoksua.

Olin täysin vakavissani

Tiesinhän, mikä merkitys fiiliksellä on siihen, mitä ihminen saa aikaan.

Tällainen aito yhteen hiileen puhaltamisen henki on joskus hyvinkin tavallista vaikkapa vapaa-ajan hankkeissa! Mahdottomasta on tehty mahdollista. Miksi niin ei voisi käydä työssä?

             Rawpixel.com

Ehdotukseeni oli muitakin perusteita. Olen ollut huomaavinani, että esimerkiksi keittiö ja sen sydän, ruokapöytä, ovat paikkoja, jossa käydään usein ne tärkeimmät arjen keskustelut.

Juuri siksi presidentti Niinistö kutsuu Putinin lounaalle. Juuri siksi uusi ja vanha paavi tapasivat lounaalla.

Kyllä sen jokainen on pannut merkille

Hyviä, elinkelpoisia ajatuksia syntyy usein juuri ruokapöydässä.

Entä, miksi niin on? Siksi, että ruoka tai vaikkapa pelkkä kahvi on jo itsessään positiivinen asia. Ne vivahtavat nautinnolle. Ne panevat meidät hymyilemään.

             Erik Lundqvist

Tässä on myös syy siihen, miksi nykyarkkitehdit tuhlaavat niinkin paljon ajatuksia sellaisiin asioihin, kuten ruokapöydän sijainti tai kahvihuone. Ne ovat ”tilan sydämiä”.

Tilan sydän vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ajatelkaapa lounasta siellä työpaikalla. Parhaimmillaan se on arkisen aherruksen yläpuolelle nouseva, kotoilulle vivahtava rituaali.

Ajatukset alkavat sinkoilla

Sen aikana moni kokee voivansa nostaa aivonsa (ainakin ne ikävät asiat) hetkeksi narikkaan.

Ja, kun näin tehdään, alkaa tapahtua muutakin. Rentoudumme. Näytönsäästäjä katoaa silmistämme.

             Estée Janssens

Ajatukset alkavat hersyä, sinkoilla, koukkailla ja kimmahdella. Ne saavat uusia suuntia, ne vaihtuvat.

Arvatkaa, palkattiinko mummoa.

Eipä tietenkään, ei koskaan. Sain vaivan palkaksi bulldogin tuijotuksen dirikalta. Herttinen, nyt se raukka on seonnut lopullisesti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti