keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Lähdekritiikki, uusi kansalaistaito?


Viestintätoimisto N2 Commsin toimitusjohtaja, melkein täysi nimikaimani Jukka Hakala kirjoitti Markkinointi & Mainonta -lehteen jutun lähdekritiikistä.

Tulkoon tähän väliin sanottua, että emme ole J. Hakalan kanssa sukua - emme edes tunne toisiamme.

             Eric Carim Cornelius

No, tämä mainio Hakala siis kirjoitti siitä kuinka tarpeellinen, suorastaan välttämätön kansalaistaito lähdekritiikki nykyään olisi.

Hän toi jutussaan esille muutamia esimerkkejä siitä, millä tavoin ihmisiä saadaan vaikkapa pöyristymään ja kauhistumaan asioille, joita ei oikeasti tarvitsisi millään tavoin pelätä.

Mediahölmöys uhkaa

Hakala puhui ”mediahölmöydestä”, josta on uhannut tulla suorastaan ehtymätön kansallisomaisuus (vaiko: -ominaisuus?).

Iltalehti kertoi hiljattain naisesta, joka oli tatuoinut käteensä Suomi24-keskustelupalstalta löytämänsä espanjankieliseksi väitetyn ja hölynpölyksi osoittautuneen ”mietelauseen”.

             Mika Laaksonen

Lopputulos oli vielä jokseenkin harmiton, mutta vakavaksi asia muuttuu, kun kritiikottömyyden seurauksena tehdään isoja hölmöyksiä ja vaarannetaan muita. 

Rokotevastaisuus on tästä hyvä esimerkki.

Me aikuiset olemme perinteisesti olleet huolissamme lasten medialukutaidosta. Aikuisten lukutaidottomuus ja lähdekritiikin puute on vähintään yhtä karmivaa.

Sosiaalinen media mukaan talkoisiin?

Ongelma on se, että monet meistä uskovat mihin vain, mitä on painettu vaikkapa lehteen. 

Ja kun tähän yhdistyy kiire ja taustojen puutteellinen tarkastaminen, myös ilmiselviä vitsejä kulkeutuu maailmalta meidän katseltaviksemme. Ikään kuin ne hyvinkin olisivat totta.

             Saulo Mohana

YLE julkaisi taannoin Johanna Vehkoon jutun, jonka ydin oli ajatuksessa: valheet leviävät edelleen nopeammin ja laajemmalle (esim. sosiaalisessa mediassa) kuin tarkistetut faktat.

Esimerkiksi Facebook on tuon artikkelin mukaan ryhtymässä ”viimeinkin” toimenpiteisiin valeuutisten ja myös valeprofiilien suhteen. 

Osa uskoo kaiken, osa ei mitään

Lähdekriittisyys tuntuu polarisoituneen, väittää omassa jutussaan "lähes kaimani" ja olen kyllä samoilla linjoilla.

Osa meistä uskoo kaiken, mitä meidän halutaan uskovan, osa taas suhtautuu kaikkeen epäillen. Ei sekään hyvä ole, että kaikkea lähtökohtaisesti epäillään.

Jotenkin tuntuu raskaalta ajatella sellaista elämää.

             G. Crescoli

Hakala nostaa esille Julkisen sanan neuvoston juuri alkaneen Vastuullisen journalismin kampanjan.

Tämä on hyvä asia ja sanoisinkin, että vaikkapa koulujen ja oppilaitosten olisi ilman muuta tärkeää olla asiassa mukana, kuten myös opettajankoulutuksen, jota itse edustan.

Paraskaan kampanja ei kuitenkaan vieritä vastuuta meiltä kaikilta.

Asioista pitää myös keskustella ja valmentaa itse kutakin kohtaamaan oikealla kypsyydellä viestinnän sisällä leviävät ei-toivotut ilmiöt - puhumattakaan suoranaisista valheista.

maanantai 19. maaliskuuta 2018

No, mikäs tälle nyt tuli?!

Muistan joskus kuulleeni lohkaisun, että jos autot takkuilisivat samassa määrin kuin tietokoneet, ihmiset olisivat barrikadeilla jatkuvasti.

Ei kukaan hyväksyisi sitä.

             Kevin

Mutta, kun kyse on tietotekniikasta, me kaikki ajattelemme: ”Totta kai tietotekniikka takkuaa. Sehän jotenkin ikään kuin sisäsyntyisesti kuuluu asiaan.”

Miksi tähän nyt tartuin? Kas, olimme perjantai-iltana yliopiston jatko-opintoseminaarissa ja koetin järjestää ryhmämme muutamalle opiskelijalle etäyhteyden.

Miksi tunnukset eivät enää kelvanneet?!

Olen käyttänyt moista järjestelmää kymmeniä kertoja, eikä sen nyt enää pitäisi olla niin vaikeaa - edes minulle.

Kuinka ollakaan, en päässyt kirjautumaan yliopiston järjestelmään. Tunnukseni olivat kuulemma ”vääriä”. Eivät taatusti olleet. En ole niitä vaihtanut.

             Patrik Lindenberg

Aikani kikkailtuani ei auttanut muu kuin hakea käsille pankkitunnukset ja alkaa luoda uusia tunnuksia.

No. Ei tämä nyt niin iso juttu ole, ettenkö siitä selvinnyt, mutta aina tämä tällainen vaan risoo.

Aikaa kuluu ”turhaan”, hommat seisovat

Opiskelijat odottavat ja minä syytän itseäni. Tiedän kuitenkin, ettei se minusta johdu.

Eikä se johdu edes omasta yliopistostani, sillä ei meidän yliopistomme sen huonompi ole kuin muutkaan yliopistot tai korkeakoulut.

             Dylan Gillis

Kaikkialla tätä tapahtuu ja kaikkialla ihmiset raastavat haiveniaan tietoteknisten ongelmien kanssa.

Perjantaina bongasin YLE:n tekemän jutun, jonka mukaan myös terveydenhoitohenkilökunta taistelee jatkuvasti tietoteknisten ongelmien kanssa.

Potilastietojärjestelmät huolestuttavat

Takkuilevat tietokoneet ja huonosti toimivat potilastietojärjestelmät piinaavat kuulemma lääkäreitä vielä enemmän kuin kiire, sanottiin jutussa.

Vasta niiden jälkeen tulivat ajan puute ja tekemättömien töiden paine.

             Taras Shypka

Erityisesti Lifecare-potilastietojärjestelmästä on paljastunut virheitä, jotka ovat jopa uhanneet potilaiden henkeä ja terveyttä.

Lääkäriliitto (ja toki yksittäiset lääkäritkin) on ollut huolissaan vakavista tilanteista, jossa järjestelmävirheet ovat sotkeneet mm. reseptejä ja lääkelistoja.

Pahempaa kuin kiire

Hoidon kannalta tarpeellisia tietoja on ollut myös hankala löytää.

Oireellista ja huolestuttavaa on ollut myös se, että henkilöstö tuntuu alkavan ikään kuin turtua tietojärjestelmäongelmiin.

             freestocks.org

Terveydenhuollon ammattilaiset haluaisivat hoitaa potilaita, eikä tietokoneita. Nyt on jouduttu ottamaan kynä ja paperi käteen ja kirjaamaan asioita, koska järjestelmään ei ole voinut luottaa.

No. Eihän tämä uutta ole, mutta kyllä se välillä ihmetyttää. Meillä on niin fiksut toimintamallit monessa suhteessa ja monella tasolla, mutta näistä ei vain eroon päästä.

Nuo etäopiskelujärjestelmätkin ovat muuten pääpiirteissään kuin 1990-luvulta. Yhtä epävarmat ja yhtä vaikeita käyttää.

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Hymyile oudoille - se lisää luovuuttasi!


Hyvä on, olen ennenkin sivunnut asiaa, mutta nyt oli ihan pakko palata teemaan. Nimittäin, on tullut jälleen uutta tutkimuksellista näyttöä siitä, että näin todella on.

Sotkuisuus ja epäjärjestys lisäävät luovuuttamme. Tai, elleivät nyt varsinaisesti lisää sitä, se auttaa luovuuttamme tulemaan esille.

             Terri Bleeker

Tuoreessa Psychology Today -lehdessä oli kolumni, jossa asiaa käsiteltiin.

Tutkijat ovat nimittäin saaneet entistä tukevampaa näyttöä sille, että luova ihminen sietää kaikenlaista sekavuutta ja sotkuisuutta paremmin kuin taavi tavallinen tallaaja.

Luova sietää riskejä

Luova ihminen myös suvaitsee häiriöitä ja epäselvyyttä paremmin kuin muut ja hän pystyy myös sietämään riskejä paremmin – on suorastaan halukas riskinottoon.

Näin väittää Pennsylvanian yliopiston professori Scott Barry Kaufman.

Tämä johtuu siitä, että luova ihminen on harjaantunut sekoittelemaan erilaisia juttuja ja ideoita toisiinsa hyvin epätavanomaisella tavalla, eikä hän kummemmin ahdistu siitä.

             Rachael Gorjestani

Myös liiketoiminta voi toisinaan olla melkoisen sotkuinen vyyhti sinne tänne kulkevia asiayhteyksiä ja tässä mielessä hyvin monien menestyneiden yrittäjien persoonallisista ominaisuuksista löytyy myös aimo annos luovuutta.

Aivopuoliskoteoria on höpölöpöä

Toisaalta, neurotieteilijät ovat panneet merkille, että luovuus on paljon monimutkaisempi juttu kuin se, että sanomme sen (luovan ajattelun) tapahtuvan pääasiassa oikean aivopuoliskon alueella.

No, tämä on jo vuosia sitten todettu melkoiseksi höpönlöpöksi.

             Maxime VALCARCE

Sen sijaan näyttää siltä, ​​että kun harjoittelemme luovaa toimintaa, aivomme ovat aktiivisia kaikilla niillä alueilla, jotka tyypillisesti käsittelevät ristiriitoja.

Vaikka jotkut tutkijat olettavat, että positiivisten tunteiden kokeminen auttaa meitä ajattelemaan entistä luovammin, Kaufman näkee, että kyse on enemmänkin avoimuudesta.

Ole avoin koko tunteittesi leveydeltä

Jos olet avoin ”tunteittesi koko leveydeltä”, voit kehittää luovuuttasi.

Kun olet avoin kaikille kokemuksillesi ja palat halusta tutkia kaiken aistimasi ihmeellisyyttä, voit myös olla varma, että juuri näin kehität luovuuttasi, pohtii Kaufman.

             Aleksander Naug

Tavallaan se tarkoittaa myös sitä, että olet halukas astumaan ulos mukavuusalueiltasi.
Tämä taas johtaa siihen, että (ollessasi ulkona mukavuusalueeltasi) koet asioita sekä epämiellyttävinä että sotkuisina.

Kuten sanottu, tämä on luovan ihmisen piirre. Hän on muita halukkaampi kokeilemaan, heittäytymään ja suorastaan nauttimaan asioiden sekoittumisesta ja vastakkaisten näkökohtien toisiinsa sovittamisesta.

Ulos mukavuusalueelta

Arjessa voimme auttaa omaa luovuuttamme pienen pienillä askelilla ulos mukavuusalueiltamme.

             Hoshino Ai

Kirjoita vaihteeksi huonommalla kädelläsi. Kävele pätkä taaksepäin matkallasi töihin. Syö jotain ihan uutta lounaalle. Hymyile oudoille ihmisille tai ole muulla tavoin outo.

Kun aivoja sekoitetaan uudella tavoin, sinne rakentuu yhteyksiä, jotka eivät ole olleet käytössä aiemmin ja näin luovuutesi vahvistuu!