keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Lähdekritiikki, uusi kansalaistaito?


Viestintätoimisto N2 Commsin toimitusjohtaja, melkein täysi nimikaimani Jukka Hakala kirjoitti Markkinointi & Mainonta -lehteen jutun lähdekritiikistä.

Tulkoon tähän väliin sanottua, että emme ole J. Hakalan kanssa sukua - emme edes tunne toisiamme.

             Eric Carim Cornelius

No, tämä mainio Hakala siis kirjoitti siitä kuinka tarpeellinen, suorastaan välttämätön kansalaistaito lähdekritiikki nykyään olisi.

Hän toi jutussaan esille muutamia esimerkkejä siitä, millä tavoin ihmisiä saadaan vaikkapa pöyristymään ja kauhistumaan asioille, joita ei oikeasti tarvitsisi millään tavoin pelätä.

Mediahölmöys uhkaa

Hakala puhui ”mediahölmöydestä”, josta on uhannut tulla suorastaan ehtymätön kansallisomaisuus (vaiko: -ominaisuus?).

Iltalehti kertoi hiljattain naisesta, joka oli tatuoinut käteensä Suomi24-keskustelupalstalta löytämänsä espanjankieliseksi väitetyn ja hölynpölyksi osoittautuneen ”mietelauseen”.

             Mika Laaksonen

Lopputulos oli vielä jokseenkin harmiton, mutta vakavaksi asia muuttuu, kun kritiikottömyyden seurauksena tehdään isoja hölmöyksiä ja vaarannetaan muita. 

Rokotevastaisuus on tästä hyvä esimerkki.

Me aikuiset olemme perinteisesti olleet huolissamme lasten medialukutaidosta. Aikuisten lukutaidottomuus ja lähdekritiikin puute on vähintään yhtä karmivaa.

Sosiaalinen media mukaan talkoisiin?

Ongelma on se, että monet meistä uskovat mihin vain, mitä on painettu vaikkapa lehteen. 

Ja kun tähän yhdistyy kiire ja taustojen puutteellinen tarkastaminen, myös ilmiselviä vitsejä kulkeutuu maailmalta meidän katseltaviksemme. Ikään kuin ne hyvinkin olisivat totta.

             Saulo Mohana

YLE julkaisi taannoin Johanna Vehkoon jutun, jonka ydin oli ajatuksessa: valheet leviävät edelleen nopeammin ja laajemmalle (esim. sosiaalisessa mediassa) kuin tarkistetut faktat.

Esimerkiksi Facebook on tuon artikkelin mukaan ryhtymässä ”viimeinkin” toimenpiteisiin valeuutisten ja myös valeprofiilien suhteen. 

Osa uskoo kaiken, osa ei mitään

Lähdekriittisyys tuntuu polarisoituneen, väittää omassa jutussaan "lähes kaimani" ja olen kyllä samoilla linjoilla.

Osa meistä uskoo kaiken, mitä meidän halutaan uskovan, osa taas suhtautuu kaikkeen epäillen. Ei sekään hyvä ole, että kaikkea lähtökohtaisesti epäillään.

Jotenkin tuntuu raskaalta ajatella sellaista elämää.

             G. Crescoli

Hakala nostaa esille Julkisen sanan neuvoston juuri alkaneen Vastuullisen journalismin kampanjan.

Tämä on hyvä asia ja sanoisinkin, että vaikkapa koulujen ja oppilaitosten olisi ilman muuta tärkeää olla asiassa mukana, kuten myös opettajankoulutuksen, jota itse edustan.

Paraskaan kampanja ei kuitenkaan vieritä vastuuta meiltä kaikilta.

Asioista pitää myös keskustella ja valmentaa itse kutakin kohtaamaan oikealla kypsyydellä viestinnän sisällä leviävät ei-toivotut ilmiöt - puhumattakaan suoranaisista valheista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti