keskiviikko 30. toukokuuta 2018

No nynne kuulokkeet unohtui!


Olin lähdössä töistä kävellen. Pidän radion puheohjelmista ja niinpä minulla on näitä matkoja varten nappikuulokkeet tungettuna takkini taskuun – aina.

Paitsi tällä kertaa. Huomasin pettymyksekseni, että kuulokkeet olivat jääneet jonnekin. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Miten ihmeessä saan aikani kulumaan?”

             Jad Limcaco

Olisipa ollut edes kevät tai kesä, jolloin teiden varsilta olisi löytynyt edes jotakin seurattavaa. Rummuttavia käpytikkoja tai voikukkia. Mutta kun ei niitäkään ollut. Oli marraskuu.

Taivas oli alkavan hämärän peitossa ja niskaani alkoi kertyä rännän sekaista hyhmää.

Mutta

Jo ensimmäisten satojen metrien jälkeen huomasin yllättävän jutun. Raikas ulkoilma sai aivoni ikään kuin uudestisyntymään.

Mitä pidemmälle askelluksessani ehdin, sitä useampia ja myös sitä erilaisempia mielenjuolahduksia tajuntaani tunki.

             Redd Angelo

Lopulta päänuppini tallatuimpien polkujen alkupäässä oli jo suoranaisia jonoja – jonottajina olivat ajatukset, jotka kirkuivat haluten päästä ääneen.

Lopputuloksena oli, ettei yksinäisestä marssistani tullut laisinkaan niin ikävystyttävää kuin olin ehtinyt pelätä!

Mitä siis kävellessä tapahtuu?

Eikö askeltaminen yksinäisyydessä olekaan loputtoman tylsää kunnon ylläpitoa?

Stanfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan kävelyn avainsanoja ovat liikkeen junnaava toistuvuus, rytmi.

             Redd Angelo

Ihminen pystyy kuulemma tuottamaan jopa merkittävästi enemmän uusia ideoita toistuvan askeltamisen aikana kuin vaikkapa tuntikausia paikalla istuen.

Jutun pointti on siinä, ettei kävelijän tarvitse kiinnittää laisinkaan huomiota kulkuvälineensä hallintaan. Annat vain automatisoituneitten askeleittesi rullata!

Ripaus kävelyn filosofiaa

Näennäisestä tylsyydestään huolimatta kävely tarjoaa kävelijälle ikään kuin uuden asennon, uuden tarkastelukulman johonkin, jonka ääreltä on kenties hetki sitten tuli nousseeksi.

             Michael Blum

Osa homman ehdotonta antia on sen hitaudessa, pohtii ranskalainen nykyfilosofi, professori Frédéric Gros kirjassaan Kävelyn filosofiaa.

Yksi kävelyn salaisuus onkin juuri muutoksen huomaamattomuudessa: maisema muuttuu, mutta se ei oikeastaan vaihdu, eikä varsinkaan mikään itsesi ulkopuolinen asia siirry paikaltaan.

Maailma keriytyy auki

Kävelyn idea on junnaavassa toistossa, joka yhdistää askelen letkeän rentouden ja aktiivisuuden lumoavalla tavalla.

Parhaimmillaan kävely on maailman auki kerimistä, tutkimusmatka minuuteen.

             Tamara Menzi 

Tai, kuten Frédéric Gros sen sanoo: kävelyn salaisuus on mielen joutilaisuudessa, joka on liian harvinaista puuhakkaassa ja huomiokeskeisessä, monien päähänpinttymien kahlehtimassa kaikkea-mulle-heti -elämässämme.

Kokeile!


perjantai 18. toukokuuta 2018

Millaista onkaan luova toiminta?

Mainiossa Psychology Today -lehdessä oli juttu siitä, millaisia piirteitä voidaan yhdistää luovaan prosessiin ja siinä sivussa myös luovaan henkilöön.

Jutun motiivina oli tietysti tarve perustella sitä, miksi ylipäätään enää tarvittaisiin ihmisiä töihin, joista yhä suuremman osan voivat (kuulemma) hoitaa robotit.

             Rawpixel

Piirteet oli poiminut tutkija Jordanous Keller tutkimusryhmineen. He olivat käyneet läpi akateemisissa julkaisuissa vuosina 1950-2009 välisenä aikana käytettyjä luovuuteen liittyviä ilmaisuja.

Aineiston ryhmiteltäväksi oli valikoitunut vajaat 700 luovuuteen liittyvää avainsanaa.

Ennen kuin ihmettelette

Keller halusi tähdentää, että mukana saattaa olla myös sanoja (ulottuvuuksia), jotka voivat vaikuttaa ristiriitaisilta toistensa kanssa (esim. pyrkimys itsenäiseen työhön vs. pyrkimys sosiaaliseen vuorovaikutukseen).

Eli: jos nyt tarvitsette luovaa ihmistä johonkin hommaan, niin millaisia piirteitä teidän pitäisi etsiä?

             Will O

Luovuuteen liittyy pyrkimystä hakeutua itsenäisesti, aktiivisesti ja sinnikkäästi (ongelmanratkaisu)prosesseihin, joista on toivoa syntyä uusi innovaatio tai tuote.

Luovuuteen liittyy kyky toimia epämukavuusalueella ts. kyky hyväksyä tilanteeseen liittyvää epätäydellisyyttä, puutteellisuutta, epäjohdonmukaisuutta, ristiriitoja ja epäselvyyttä.

Ei neroutta, mutta innostusta

Samoin, luovuuteen kuuluu riittävässä määrin alakohtaista osaamista, kokemusta ja asiantuntemusta, jotta ylipäätään voidaan tunnistaa ongelmat, joita ollaan ratkaisemassa.

Luovuus ei edellytä neroutta, mutta hyvää yleistä älykkyyttä tarvitaan.

Luovuuteen liittyy pyrkimys tuloshakuisuuteen. Tarvitaan pelkkää arvausta parempi käsitys tuloksista, joita tavoitellaan, mutta joita ei vielä ole olemassa.

             Ankush Minda

Tarvitaan riippumattomuutta ja vapautta. Luovat henkilöt pystyvät toimimaan itsenäisesti ilman sitoutumista ennenaikaisiin ratkaisuihin tai ennakkoluuloihin.

Luovuuteen kuuluu sitoutumista myös tunnetasolla toimintaan. Esimerkiksi ongelmanratkaisutilanteen suhtaudutaan positiivisena prosessina – tuloksesta riippumatta. 

Luovuuteen liittyy ajatus ainutkertaisuudesta

Lopputulos on tavalla tai toisella uusi tai se sisältää ainakin joitakin ainutkertaisia ominaisuuksia (odottamattomuus, yllättävyys, epätavallisuus tms.).

Luovaan prosessiin liittyy edistyminen. Vaikka edistyminen ei aina näy selvästi, prosessin pitäisi kokonaisuutena näkyä ainakin jonkin verran edistymisenä suhteessa lähtötilanteeseen.

            Thien Dang

Hyvä vuorovaikutus ja viestintä kuuluvat luovuuteen. Viestinnän, palautteen, asioiden jakamisen ja yhteistyön tulisi näkyä selvästi sekä yhteisössä että mukana olevien ihmisten välillä.

Ei ikilikkuujaa ilman tarkoitusta!

Luovuuteen liittyy tujaus spontaaniutta (nopeaa reagointia), mutta myös kykyä hyödyntää alitajuntaa.

Kyky hyödyntää arviointia. Luovassa prosessissa pystytään tekemään analyyttisesti järkeviä valintoja useista mahdollisista vaihtoehdoista ilman, että prosessi häiriintyy tai hyytyy.

             "My life through a lens"

Hyödyllisyyden vaatimus. Lopputulosta olisi voitava pitää, ellei täysin tavoitteen mukaisena, ainakin jollakin tavalla erityisenä, eikä missään tapauksessa vain ”jonakin, jota kukaan ei ole tehnyt".

Vaihtelu, divergenssi ja kokeilunhalu kuuluvat luovuuteen. Luovaan prosessiin liittyy aina tietty määrä joustavuutta ja halua vertailla erilaisia ​ ​​vaihtoehtoja ilman tarpeetonta harhailua.

maanantai 7. toukokuuta 2018

Gradun kirjoitushuolia


Tähän aika vuodesta moni opiskelija tuntee olevansa pienen hepulin partaalla: gradu (tai opinnäyte ylipäätään) olisi ihan pakko saada valmiiksi siihen-ja-siihen mennessä.

Ehkä näin on sinunkin kohdallasi. No, kuvitellaanpa, että olet edeltävien kuukausien aikana saanut raavittua kasaan graduasi koskevia muistiinpanoja vaikkapa 25 tai 30 sivua.

Jos näin on, se on erinomaisen hyvä lähtökohta jatkolle.


Nämä jutut ovat tietysti tikullasi täysin summittaisessa järjestyksessä, mutta yhtä kaikki, siellä ne ovat.

Mieleesi hiipii kysymys: noista pitäisi alkaa kirjoittamaan tutkielmaa, mutta mietn ihmeessä se tapahtuu?

Laadi ensin sisällysluettelo

Mitään ei kannata aloittaa ennen kuin olet saanut värkättyä edes jonkinlaisen sisällysluettelon työllesi.

Toisin ilmaistuna: sinulla pitää olla ajatus siitä, mistä gradusi alkaa (Johdanto) ja mihin se päättyy (useimmiten: Pohdinta).

Näiden kahden tärkeän pääluvun lisäksi tarvitset jonkinlaiset otsikot työsi muille pääluvuille.


Monilla aloilla hyvin tavallinen ”tyyppigradun” sisällys muistuttaa alla olevaa:

1 JOHDANTO
2 TEORIAOSAN ENSIMMÄINEN PÄÄLUKU
3 TEORIAOSAN TOINEN PÄÄLUKU
4 TUTKIMUSTEHTÄVÄ (-ONGELMA)
5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS (MENETELMÄT)
6 TUTKIMUKSEN TULOKSET
7 POHDINTA

Ja nyt: katse takaisin muistiinpanoihin

Käy muistiinpanosi läpi ja merkitse jokaisen tekstikappaleen (tai sivun) kohdalle marginaaliin jollakin sopivalla tavalla (jokin oma pikku koodi ehkä?), mihin osaan sinun sisällysluetteloasi kyseinen muistiin merkitty pätkä liittyy.

Sitten vain siirtelet ”leikkaa”- ja ”liitä” -toiminnoilla asiat oikeiden työotsikoiden alle.

Kukin pääluku voisi ehkä tässä alkuvaiheessa olla vaikkapa omana tiedostonaan.

Tuo ”koodaamisen” ja siirtelyn vaihe voi viedä päivän tai kaksi, mutta ei missään tapauksessa enempää.

Ja sitten alkavatkin kirjoitustyöt – tai ehkä pitäisi puhua tekstin muokkaamisesta, sillä kysehän on siitä, että alat rusikoida tekemistäsi muistiinpanoista omaa tekstiäsi.


Pitänee tähän väliin muistuttaa, sinulla on paljon vapauksia, mutta ajatuksen alkuperäistä esittäjää (esim. Löppönen 2016, 23) et saa hukata.

Kunhan et hävitä Löppösen, Pöppösen tai Töppösen sanomaa, voit ilmaista ajatuksen aika tavalla omalla tyylilläsi.

Älä missään nimessä pysähdy liian pitkäksi aikaa puntaroimaan, miten jokin tietty asia pitäisi kirjoittaa. Pääasia, että tekstiä syntyy!

Paljon ja nopeasti!

Ota jokainen pääluku yksi kerrallaan käsittelyyn ja mieti, mitä haluat lukijoillesi tällä luvulla kertoa ja heti perään, missä järjestyksessä asiat esität.

Esimerkiksi pääluvun alussa voit mainiosti tuoda aluksi esille yleisiä, laajempia ilmiöitä ja tapahtumia ja edetä sen jälkeen yksityiskohtiin; ikään kuin suppenevin kehin.

Toinen tavallinen keino on lähteä vanhemmista asioista liikkeelle (historia) ja tulla kohti nykyaikaa. Mutta, älä sorru liian pitkäksi aikaa menneeseen!


Minä itse olen 100-prosenttisen vakuuttunut ”anna näppäimistön soida” -työtavan tehokkuudesta.

Miksi? Siksi, että se tuottaa määrää laadun kustannuksella.

Aivan liian monet gradun tekijät ovat päätyneet täydelliseen lukkotilanteeseen valitsemalla työtavakseen armottoman ”kerralla valmiiksi” -tyylin.

On aivan turha olettaa kirjoittavansa kerralla valmista. Ei sellaista pidä tavoitella.

Tästä kaikesta olen kirjoittanut hiukan monisanaisemmin (mutta en vaikeammin) graduoppaassani. Se löytyy kirjastosta!