keskiviikko 30. toukokuuta 2018

No nynne kuulokkeet unohtui!


Olin lähdössä töistä kävellen. Pidän radion puheohjelmista ja niinpä minulla on näitä matkoja varten nappikuulokkeet tungettuna takkini taskuun – aina.

Paitsi tällä kertaa. Huomasin pettymyksekseni, että kuulokkeet olivat jääneet jonnekin. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Miten ihmeessä saan aikani kulumaan?”

             Jad Limcaco

Olisipa ollut edes kevät tai kesä, jolloin teiden varsilta olisi löytynyt edes jotakin seurattavaa. Rummuttavia käpytikkoja tai voikukkia. Mutta kun ei niitäkään ollut. Oli marraskuu.

Taivas oli alkavan hämärän peitossa ja niskaani alkoi kertyä rännän sekaista hyhmää.

Mutta

Jo ensimmäisten satojen metrien jälkeen huomasin yllättävän jutun. Raikas ulkoilma sai aivoni ikään kuin uudestisyntymään.

Mitä pidemmälle askelluksessani ehdin, sitä useampia ja myös sitä erilaisempia mielenjuolahduksia tajuntaani tunki.

             Redd Angelo

Lopulta päänuppini tallatuimpien polkujen alkupäässä oli jo suoranaisia jonoja – jonottajina olivat ajatukset, jotka kirkuivat haluten päästä ääneen.

Lopputuloksena oli, ettei yksinäisestä marssistani tullut laisinkaan niin ikävystyttävää kuin olin ehtinyt pelätä!

Mitä siis kävellessä tapahtuu?

Eikö askeltaminen yksinäisyydessä olekaan loputtoman tylsää kunnon ylläpitoa?

Stanfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan kävelyn avainsanoja ovat liikkeen junnaava toistuvuus, rytmi.

             Redd Angelo

Ihminen pystyy kuulemma tuottamaan jopa merkittävästi enemmän uusia ideoita toistuvan askeltamisen aikana kuin vaikkapa tuntikausia paikalla istuen.

Jutun pointti on siinä, ettei kävelijän tarvitse kiinnittää laisinkaan huomiota kulkuvälineensä hallintaan. Annat vain automatisoituneitten askeleittesi rullata!

Ripaus kävelyn filosofiaa

Näennäisestä tylsyydestään huolimatta kävely tarjoaa kävelijälle ikään kuin uuden asennon, uuden tarkastelukulman johonkin, jonka ääreltä on kenties hetki sitten tuli nousseeksi.

             Michael Blum

Osa homman ehdotonta antia on sen hitaudessa, pohtii ranskalainen nykyfilosofi, professori Frédéric Gros kirjassaan Kävelyn filosofiaa.

Yksi kävelyn salaisuus onkin juuri muutoksen huomaamattomuudessa: maisema muuttuu, mutta se ei oikeastaan vaihdu, eikä varsinkaan mikään itsesi ulkopuolinen asia siirry paikaltaan.

Maailma keriytyy auki

Kävelyn idea on junnaavassa toistossa, joka yhdistää askelen letkeän rentouden ja aktiivisuuden lumoavalla tavalla.

Parhaimmillaan kävely on maailman auki kerimistä, tutkimusmatka minuuteen.

             Tamara Menzi 

Tai, kuten Frédéric Gros sen sanoo: kävelyn salaisuus on mielen joutilaisuudessa, joka on liian harvinaista puuhakkaassa ja huomiokeskeisessä, monien päähänpinttymien kahlehtimassa kaikkea-mulle-heti -elämässämme.

Kokeile!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti