tiistai 5. kesäkuuta 2018

Työ uuvuttaa – kas, sehän oli yllättävää!

Sairauspoissaolot kääntyivät kasvuun – mielenterveysoireilu kasvanut kaikissa ikäryhmissä

Tämmöinen uutinen sattui silmään YLE:n sivuilta sunnuntaina 3.6.2018.

Kelan mukaan sairauspoissaolot ovat olleet laskussa lähes vuosikymmenen ajan, mutta vuonna 2017 tapahtui nyt sitten tilastoissa selvä käänne.

             Ben White

Kelan tutkimustiimin päällikkö Jenni Blomgren arvelee syyn olevan taloussuhdanteissa. Niillä on kuulemma aiemminkin ollut yhteyttä poissaolojen määrään.

Ehkä. Jäin tuossa mietiskelemään, että mitä muuta meillä on työelämässä tapahtunut?

Tulee mieleen ainakin tuo Kiky-sopimus

Siitä ei ole niin suuren ääneen tämän asian yhteydessä puhuttu, mutta tuskin se tätä asiaa ainakaan paransi.

Kelan tilastojen mukaan sairauspoissaolojen kasvu johtuu pääosin mielenterveyden häiriöihin perustuvien poissaolojen lisääntymisestä, sillä niiden luku kasvoi ”peräti 16 prosenttia”.

             Albert Dera

Poissaolot lisääntyivät sekä naisilla että miehillä ja muutos näkyy kaikissa ikäryhmissä.

Jutussa kuultu Kuntaliiton asiantuntijalääkäri Tuula Kock pitää sairauspoissaolojen ripeää kasvua ”yllättävänä”.

Mistä johtuu, että minua tämä ei oikeastaan yllätä?

Väittäisin, että onhan meillä käyty monilla aloilla yhtä aikaa tätä samaa keskustelua; vieläpä (noin heittoarviona) kiihtyvässä sävyssä.

Vähintään syksystä 2017 asti on puhuttu nousevin äänenpainoin vaikkapa varhaiskasvattajien ja opettajien kasvaneesta työuupumusongelmasta.

               Stacey Rozells

Syyskuussa 2017 Aamulehti kirjoitti Suomen päiväkodeissa kytevästä ”todellisesta ongelmasta”. Miksi huonosti palkatut lastentarhanopettajat uuvutetaan valtavan työtaakan alla, kyseli Mansen lehti.

Myös kuluneen kevään aikana eri medioissa on annettu ääni useillekin lastentarhanopettajille, jotka ovat ilmaisseet hakeutuvansa pois alalta tms..

Opettajat, poliisit maatalousyrittäjät...

Loppukeväästä 2018 oli YLE:n sivuilla juttua opettajasta, joka väsyi lisääntyneeseen levottomuuteen koulussa. Kouluissa on selvä resurssipula. 

Ja toki muutkin ammattiryhmät ovat olleet tämän aiheen osalta tapetilla. Poliisien jaksaminen on arveluttanut jo vuosia jatkuneiden resurssileikkausten äärellä.

             Ethan Sykes

Maatalousyrittäjistä tiedetään noin puolen olevan eri tavoin väsyneitä. Stressiä kokee vielä useampi. Enkä ihmettele. On tällä alalla ollut käynyt sellainen turbulenssi.

Ja: voisihan näitä esimerkkialoja kaivaa tietysti ihan loputtomasti.

Jotenkin tuntuu, että kun työelämän kovat odotukset yhdistetään pitkälle kehittyneeseen velvollisuudentuntoon, niin lopputulos ei voi olla kovin hyvä.

Yhtenä tällaisena itselleen armottomien toimintakenttänä on pidetty myös sote -aloja

Tietotekniikkaa ongelma on vaivannut (myös) pitkään

Samoin, IT-alallakin näyttää olevan itselleen armottomia ihmisiä.

Alalla kulkee kuulemma jonkinlaisena huonona vitsinä ajatus, että vain (joskus) työllään itsensä uuvuttaneet voivat sanoa tehneensä kunnolla töitä.

Silläkin alalla (kas, kun oli ihan uusi juttu) odotetaan, että ihmiset antavat työlle kaikkensa ja yritysten tavoitteet ovat korkealla.

             Maaike Nienhuis

Huh. Ei ole helppoja ratkaisuja tähänkään ongelmaan. Ei.

Jos vaikkapa rupeat ”itseäsi säästämään”, niin kyllä se työpaikalla huomataan. Eikä se tietenkään olekaan oikein, että alkaa fiilistellä, kun muut vierellä sen kun lisäävät vauhtia.

Yksi mahdollisuus on tietysti sekin, ettei se työ ole sittenkään pääsyyllinen. Ehkä selitys piileekin siellä jossain muualla (vapaa-ajassa, harrasteissa - omissa tai lasten).

Tämä on tietysti vain yksi mahdollinen selitys. Tuollaista ajatusketjua koetin rakentaa Kohtuuden kirjassani. Ei se mielestäni ihan mahdoton ajatus olekaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti