tiistai 14. elokuuta 2018

Ennakkoluulot ohjaavat elämäämme


Sitä aina välillä törmää monenmoisiin psykologisiin (tai sosiologisiin) käyttäytymismalleihin, jotka saattavat joskus olla hyvinkin syvällä arkisessa elämässämme.

Käyttäytymismalleja luovat usein silkat ennakkoluulot.


Jos vaikkapa uskon, että matikka ei ole minun juttuni, niin vähän kerrassaan huomaan, että matematiikka ei todellakaan ota sujuakseen.

Syy ei suinkaan ole lahjattomuuteni (voi se toki sekin olla), vaan se, että alan pikku hiljaa lakata yrittämästä.

Kelvotonta sakkia!

Ennakkoluulosta saattaa kummuta stereotyyppistä ajattelua laajemminkin.

Jos olen sitä mieltä, että nuoriso on läpi kotaisin kelvotonta sakkia. Koskapa uskon näin, osoitan sen käytökselläni. En hymyile nuorille ja kohtelenpa heitä muutenkin kuin ilmaa, tai jopa tylysti.

Ja mitä tapahtuu: pian he – toden totta – vastaavat käyttäytymiseeni käyttäytymällä ”niin ikävästi”.


Samalla logiikalla voin suhtautua maahanmuuttajiin tai vaikkapa vähemmistökansalaisiin jne.

Joskus ennakkoluulosta saattaa kehittyä suorastaan itseään toteuttava profetia. Se tarkoittaa sitä, että alamme (tietoisesti tai tiedostamattamme) toimia niin, että uskomus lopulta toteutuu.

Tästä on tutkimuskirjallisuudessa olemassa erilaisia versioita. Yhtä niistä kutsutaan Pygmalion-efektiksi, jonka havaitsivat 1960-luvun puolivälissä pari tutkijaa (Rosenthal ja Jacobson).

Todella lahjakas!

Näiden tutkijoiden mukaan kävi niin, että jos vaikkapa opettaja uskoo kovasti tietyn oppilaansa kyvykkyyteen, hän alkaa anostaa lujemmin juuri tämän oppilaan opettamiseen.

Pygmalion-efekti "löydettiin" niin, että opettajille kerrottiin muutaman oppilaan uudessa oppilasryhmässä omaavan ”aivan harvinaista potentiaalia”.


Vuotta myöhemmin näiden oppilaiden havaittiin selvästi pärjäävän muita paremmin. 

Todellisuudessa nuo oppilaat oli valittu täysin umpimähkään. Eivät he kyvyiltään millään tavoin erityisiä olleet.

Pygmalion -efekti toimii myös toiseen suuntaan, jolloin siitä puhutaan Golem-efektinä.

Vahvistusvinoumia kaikki tyynni

Niin sanotusti ”huonolta” oppilaalta odotetaan huonoja tuloksia, jotka entisestään vahvistavat kehnoja tuloksia.

Golem-efekti on tietysti kaikin puolin vahingollinen, sillä mitä enemmän ennustamme epäonnistumisia, sitä enemmän me niitä omilla ennusteilla luomme.


Oikeastaan kaikissa näissä tapauksissa kyse on vahvistusvinoumasta, eräänlaisesta ongelmien syvenevästä kierteestä.

Nämä tämmöiset uhkaavat eri tavoin olla läsnä elämässämme aiheuttaen ei-toivottuja asioita, esimerkiksi ennakkoluuloja, syrjintää ja jopa kiihkoilua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti