torstai 11. lokakuuta 2018

Onko kaikki tieteessäkään sitä, miltä se näyttää?


Mika Waltarin Mikael Hakimissa päähenkilö Mikael (vielä Karvajalka -nimisenä) opiskelee muutaman vuoden Pariisin yliopistossa.

Mikaelin opinhalu on kova ja tieto myös tarttuu häneen. Varsinkin kielet tuntuvat olevan nuorelle miehelle helppoja.

Jossain vaiheessa Mikaelin mieleen hiipii kuitenkin epäilys.

Ehkä tässä kaikella itsensä kiusaamisella ja pänttäämisellä ei kuitenkaan saada aikaan sitä, mitä hän alun pitäen oli hakemassa.

             Patrick Tomasso

Vähitellen hän alkaa menettää uskoaan ”rikkiviisasteluun”, jota yliopistossa hänen mukaansa harrastettiin:

”Olin jo jonkin verran kyllästynyt pohtimaan latinan sanojen taivutusmuotoja ja etsimään vanhoista kirjoista todistuksia, jotka yliopistossa painoivat enemmän kuin ihmisen omien terveiden silmien ja järjen todistukset.

Olin nähnyt jo liian paljon voidakseni epäilemättä ja sokeasti ammentaa oppineen tiedon ummehtuneista kaivoista kuten nuoruuteni päivinä, ja mieleni oli vallannut ilkeä epäilys, että kulutin aikaani hukkaan ja sain väärää rahaa oikean asemasta.”

Vainko Mikael epäilee

Tiedän, että yliopiston edustajana tartun nyt herkkään kohtaan, mutta kieltämättä, tämä ajatus on minullekin joskus, kuin ohi kiitäen, noussut mieleen.

Toisin sanoen: onko kaikki se oppineen näköisillä sanoilla saivartelu ja käsitteellinen kiemurtelu sittenkään osoitus asioiden syvästä ymmärryksestä?

             Aman Bhargava

Onko se viisautta ja johtaako se siihen, mitä me kaikki täällä olevat alun pitäen olemme olleet tavoittelemassa - me opettajina ja meidän opiskelijamme koulutettavina?

No. Itse asiassa se ei ollut vain Mikael Hakim, joka ajatukseni tähän johti.

Oikeammin kimmokkeen tähän postaukseen antoi ”testi”, jonka muutamat tutkijat tulivat tehneeksi ikään kuin koetellakseen ”järjestelmän rationaalisuutta”.

Mitä he siis tekivät

Kas, nämä kolme tutkijaa kirjoittivat kaikkiaan 20 tieteellistä artikkelia, jotka sisälsivät mielenkiintoisia, jopa voimakkaita ajatuksia.

Joka ainoa näistä artikkeleista näytti kyllä tieteeltä, mutta tosiasiassa ne olivat alusta lukien täyttä soopaa.

             Daria Nepriakhina

Jutut kirjoitettuaan tutkijat Helen PluckroseJames A. Lindsay ja Peter Boghossian lähettivät ne tarjolle lähinnä feministiseen tutkimukseen keskittyneisiin tieteellisiin aikakauslehtiin.

Sitten odotettiin ja katsottiin, miten käy.

Periaatteessa yhdenkään artikkeleista ei olisi pitänyt ylittää julkaisukynnystä (tietenkään!), mutta kuinka kävikään.

Upea artikkeli

Hämmentävintä oli se, että kahdestakymmenestä hölynpölyjutusta seitsemän päätyi julkaistavaksi asti, osa jopa julkaisuissa, joita pidetään varsin kovatasoisina alallaan!

Esimerkiksi allaan arvostettu Gender, Place and Culture, nosti ”koirien raiskauskulttuuria” käsittelevän artikkelin yhdeksi 25-vuotisjuhlanumeroidensa pääartikkeleista.

             Davide Cantelli

Vertaisarvioinnin mukaan se oli ”upea artikkeli”. Huh.

Kirjoittajat itse toteavat, että jotakin on ehkä menossa pieleen yliopistoissa – varsinkin joillakin tutkimusaloilla.

Tästä voisimme jatkaa pitkäänkin, mutta totean vain kuten Mikael Hakim: näemmä muutamat muutkin ovat epäilleet saaneensa väärää rahaa oikean asemasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti