tiistai 10. syyskuuta 2019

Työvoiman pula ja ylitarjonta – TOP 15


Sattuipa Linkedinistä silmään kiintoisa postaus. Siinä joku keskustelijoista olio yhyttänyt (kylläkin jo vuoden vanhan) listan ammateista, joista oli a) pulaa ja b) ylitarjontaa.

Tuo kuvio oli tällainen:
Ja keskusteluahan siitä sikisi.

Kuten muutamat keskustelijoista kommentoivat, pulaa työntekijöistä podetaan mitä ilmeisimmin muutamilla aloilla, joissa saatavuusongelma selittyy nimenomaan huonolla palkkauksella.


Julkisuudessa on ollut vastikään paljon keskustelua esimerkiksi lastentarhanopettajien palkkauksesta.

Palkan ei koeta olevan linjassa työn haastavuuden, vastuullisuuden ja nykyisten työolosuhteiden kanssa. Sama koskee pitkälti myös sairaanhoitajia.

Mielenkiintoista muuten on, että lastentarhanopettajista on pulaa. Kuitenkin on uutisoitu, että syntyvyys on tällä haavaa 1850-nälkävuosien tasolla.

Terveydenhoitajapula myös pysähdyttää.

Joku kertoi tuttavansa vaimon (joka oli ollut terveydenhoitajana koulussa) olevan parhaillaan seitsemän muun terveydenhoitajan kanssa yt-neuvotteluissa.

Ai miksi? Kuulemma samasta syystä kuin edellä.

Kaupunki oli ilmoittanut, että koska syntyvyys oli laskussa ja koska se laskee edelleen, ei vastaisuudessa enää tarvita niin montaa terveydenhoitajaa.

Myynnin alalla on myös tehtäviä, jotka eivät vedä sen takia, että palkkaus perustuu liiaksi provisiopohjaan. Samoin työssä saattaa olla joskus todella ikävä klangi (esim. puhelinmyyjä).


Toisaalta, joku huomautti tietävänsä puhelinmyyjän, joka oli päässyt jopa 70 000€ vuosiansioihin sen ansiosta, että oli toiminut nimenomaan provisiopalkattuna puhelinmyyjänä.

No, en tunne alaa (muutoin kuin, että paljon ovat myyjät minullekin soittaneet), mutta voin uskoa tuon.

Joillekin puhelinmyynti voi sopia ja myös eri alojen palkkioperusteet voivat joskus (?) tuon mahdollistaa.

Joskus tuotekin voi olla niin haluttava, että sitä vaan ostetaan - jopa puhelimessa.

Sen sijaan oikean puoleisella listalla on jonkin verran ammatteja, joihin voi hakeutua hyvinkin erilaisin taustoin. Se selittänee ainakin osittain noiden ammattilaisten ylitarjontaa.

Koulutussuunnittelun näkökulmasta kiintoisaa on se, että joitakin aloja on jatkuvasti todella vaikeaa päästä opiskelemaan, vaikka niillä on alituista pulaa työvoimasta.


Yksi näistä aloista on logopediaa (puheterapia). Sama koskee lääkäreitä.

Tiedän: tässä esimerkiksi lääkärien ammattijärjestö haraa jatkuvasti vastaan, eli yksi syy lienee se, että jos on liikaa lääkäreitä, tulee paine pudottaa palkkojen tarkistukseen ja sitähän mikään ammattiliitto ei tietenkään halua.

Myös ristiriitoja on.

Esimerkiksi kaikenlaisten toimittajien työmarkkinat ovat olleet haasteelliset jo pidempään, mutta silti alan opiskelupaikat ovat olleet perinteisesti hyvinkin haluttuja.

Sihteereiden ja muiden tukiroolien ylitarjonta ei tässä listauksessa yllätä, sillä prosessit ovat sähköistyneet ja siihenkin liittyen me muut olemme alkaneet tehdä töitä, joita vielä vuosikymmen sitten tekivät toimistoalan ammattilaiset.

Tämä kehitys näkyy täälläkin, yliopistolla.

Oijoi, mihin kaikkeen venynkään nykyään. Oikein olen itsekin yllättynyt!

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Sisun olemusta kohti


Sisua pidetään jotenkin suomalaisten omana juttuna, ihan kuten saunaa. Maailmalla puhutaankin sisusta ’sisuna’. Ei sitä aina edes koeteta kääntää.

Sisun taustaa on jäljitetty ainakin 500 vuoden taakse. Yhden määritelmän mukaan sisu on kykyä kestää ylivoimaista stressiä ja samaan aikaan yllä pidettyä pyrkimystä voittaa äärimmäisiä vastoinkäymisiä.

Sisua on vaikea määritellä, koska se näyttäytyy erilaisena vaikkapa erilaisten elämäntilanteiden kautta.

Se, että vääntäytyy aamulla ylös ja menee suihkuun, on useimmille meille ihan normaali juttu, mutta vaikkapa työuupuneelle tai syvästi masentuneelle sekin jo voi ihan äärimmäinen ponnistus.

             Val Vesa

Jonkinlaisena sisukkuuden klassikkocasena on pidetty suomalaisten kykyä selvitä lähestulkoon mahdottomasta vastustajasta (lue: Neuvostoliiton armeija) vuoden 1939 talvisodassa.

Samoin, nimenomaan suomalaisen sisun ilmentymä on ollut Lasse Virenin kaatumisen jälkeinen voittoisa juoksu Münchenin olympialaisilla.

Ja ehkä myös se, että vain harva kykenee asumaan näissä olosuhteissa jokseenkin järjissään läpi vuoden.

Kai meitä juuri sisun takia on niin vähän (kaikki muut ovat luovuttaneet ja muuttaneet lämpimään).

             Randy Tarampi

Suomalainen sisututkija Emilia Lahti on todennut sisun alkaa siitä, mihin normaali sinnikkyys ja periksiantamattomuus loppuu.

Sisua tarvitaan, kun tullaan pisteeseen, josta ei näytä olevan minkäänlaista ulospääsyä.

Osana väitöstutkimustaan Emilia Lahti teki kyselyn, jossa nousi (reilun 1000 ihmisen vastaamana) esiin huoli siitä, että sisulla voi olla myös negatiivisia seurauksia.

Voimme jäädä ikään kuin sisukkuutemme vangeiksi, sanoo Lahti.

Näin käy, jos yritämme liikaa ja vaadimme itseltämme ja ehkä myös toisiltamme liikaa.

Yksi elämän vaikeimpia asioita onkin tietää, missä kulkee jaksamisen raja, milloin on syytä painaa eteenpäin ja milloin taas on syytä antaa periksi.

             Samuel Zeller

Jokainen meistä joutuu löytämään nämä rajat itse, tähdentää Lahti.

Emilia Lahden tutkimusten kirvoittamana oli syntynyt Psychology Today -lehteen kolumni positiivista psykologiaa tutkivalta Michelle McQuaidilta.

McQuaid tulee sisun käsitteen äärelle esimerkin kautta.

Kun kohtaat todellisen haasteen, etkä ole varma, onko sinusta siihen ja jos kuitenkin päätät vetää hartiasi korviin, hengittää syvään ja käydä asiaa päin.

Silloin ollaan sisun äärellä.

             David Gavi

McQuaid lainaa Emilia Lahtea:

Sisu on eräänlaista toimintatapa-ajattelua. Se on johdonmukainen ja ehdottomasti myös rohkea lähestymistapa haasteisiin, joka antaa meille samalla myös mahdollisuuden ymmärtää rajojamme.

Kyse ei niinkään ole saavuttamisesta, vaan pikemminkin siitä, että upotat itsesi kokemukseen, jossa joudut lopulta päättämään, annatko periksi, vai et.

Sisu on eräänlaisesta stoalaisen hiljaista, äärimmäisen päättäväistä toimintaa, jonka avulla voit kohdata ja selvittää haasteesi.

tiistai 13. elokuuta 2019

Voisiko aivoja verrata vaikkapa... internetiin?


Lausahdus ”käytämme vain kymmentä prosenttia aivoistamme” lienee yksi tavallisimmista aivojamme kuvaavista väitteistä – ja väärinkäsityksistä.

Asiasta on paljon kiistelyä. Jotkut pitävät kymmenen prosenttiakin liioitteluna.

             Nick Fewings

Nykytutkijoiden mukaan ei ole kovinkaan mielekästä käyttää aivojen yhteydessä prosenttilukuja kuvaamaan aivojen aktiivisuutta.

Kymmenen prosentin myyttiin perehtynyt psykologi Barry Beyerstein on yrittänyt jäljittää väitteen, mutta ainakin toistaiseksi menestyksettä.

Vanhasta uskomuksesta on kuitenkin kyse

Esimerkiksi Amerikoissa siitä on puhuttu jo 1920-luvulla. Vaikka uskomuksen alkuperää ei tarkasti tiedetä, tiedetään se, että väite on melkoista huttua.

Ensinnäkin: aivot toimivat kokonaisuutena osiensa kautta.

             Alvaro Reyes

Esimerkiksi yksittäisten hermosolujen aktiviteetin mittaukset eivät ole tukeneet näkemystä aivoista, joista 90 prosenttia eläisi ”hiljaisessa epätoivossa”.

Niin suuria ”tyystin pimeitä” alueita ei aivoissa ole havaittu.

Se tiedetään, että aivoluja kuolee jatkuvasti ja syynä on käyttämättömyys.

Neuronit, jotka eivät saa tarpeeksi aktivaatiota, joutavat hiipua.

Tai, niin siinä ainakin käy

Aktivaatiota saavat neuronit jäävät puolestaan eloon, ja tämä on oppimisen ja älykkään toiminnan edellytys.

Sekin tiedetään, että lapsilla on huomattavasti enemmän neuroneita kuin meillä aikuisilla.

Se, että aikuisilla on suuremmat aivot, johtuu siitä, että me aikuiset olemme kehittäneet joitakin aivojemme osia ”laadukkaammiksi”.

             Robina Weermeijer

Ne ovat ikään kuin paisuneet niiltä osin.

On myös todettu, että aikuisten neuroneilla on enemmän yhteyksiä muihin hermosoluihin kuin lasten aivoilla.

Käytännössä: jos aivoistamme 90 prosenttia olisi poissa käytöstä, se olisi lähinnä kuollutta solukkoa.

Aivojen joustavuudesta

Törmäsin taannoin tutkimustulokseen, jossa puhuttiin myös aivojen joustavuudesta.

Stanfordilaisten tutkijoiden mukaan joustava aivoverkko voi tehdä meistä parempia ajattelijoita.

Aivojen eri osa-alueiden välinen viestintä kasvaa, kun kohtaamme vaikean tehtävän.

             Campaign Creators

Tämä viestintä puolestaan on hyvin yksilöllistä, joten tässä on myös osaselitys sille, miksi jotkut meistä oppivat uusia tehtäviä nopeammin.

Oikeastaan jo sadan vuoden ajan tutkijat ovat ymmärtäneet (alussa vain epäilleet), että aivojen eri alueet ovat erikoistuneet erilaisiin tehtäviin.

Osa näistä tehtävistä on varsin ainutkertaisia

Uudempi havainto on, että aivojen rakenne muuttu. Se ei siis ole staattinen.

Kun on analysoitu suuri määrä ihmisiä (sekä levossa että erilaisten tehtävien parissa), tutkijat ovat panneet merkille, että aivojen eri alueiden välinen tiedonsiirto vaihtelee.

Joidenkin ihmisten aivot ovat integroituneempia, jolloin he myös näyttävät suoriutuvan paremmin monimutkaisista tehtävistä.

             NOAA

Tällä hetkellä vallitseva näkemys on kiteytetysti se, että aivot ovat vielä paljon monimutkaisempi kokonaisuus kuin olemme osanneet edes kuvitella.

Se, että aivoja verrataan esimerkiksi verkkojen verkkoon, eli internetiin, on vain hyvin yksinkertaistettu näkemys ihmisaivojen nerokkuudesta ja siitä, miten tiedonsiirto aivoissa tapahtuu.

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Mitä on työntekijäkokemus


Keväällä 2019 julkistettiin maailmanlaajuinen työelämän trendejä luotaava Global Workplace Trends -raportti.
Raportin mukaan valtaosa yritysjohtajista näkee, että työntekijöiden ylikuormitukseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Okei, tämä on hienoa, mutta kun…
Nimittäin, samainen raportti paljasti myös sen, että lähes yhtä moni johtaja jättää tarttumatta toimeen työntekijäkokemusta parantaakseen.
             Hannah Wei
Totuus on, että maailmanlaajuisesti vain mitätön 6 prosenttia yrityksistä panostaa tarpeeksi työntekijäkokemukseen.
Tämän puolestaan paljastaa työntekijöiden viihtyvyyttä mittaava Employee experience -indeksi.
Käytännössä asia näkyy esimerkiksi siten, että 60 prosenttia johtajista ylenkatsoo työntekijäkokemuksen parantamiseen johtavat käytännön toimet.
Mitä olikaan työntekijäkokemus
Työntekijäkokemuksella (Employee experience) tarkoitetaan esimerkiksi sitä, miten työntekijät työpaikalla kohdataan, miten heidän viihtymistään tarkkaillaan, tai millaisia fiiliksiä he ylipäätään tuntevat työpaikallaan.
Esimerkki tästä voisi olla se, että työnantaja haluaa aidosti kuulla (aikaa varaten) vaikkapa kuukauden kuluttua uuden työntekijä rekrytoinnista, millaisia tämän kokemukset ovat olleet.
             Dylan Gillis

Jännä juttu tässä on se, että Global Workplace Trends -raportin mukaan kuitenkin 80 prosenttia yritysjohtajista pitää työntekijäkokemuksen huomioimista tärkeänä tai erittäin tärkeänä asiana.

Samoin, 65 prosenttia johtajista näkee työntekijän ylikuormituksen olevan tällä hetkellä aivan erityistä huomiota vaativa työelämän trendi.

Miksi tämä on nykyisin niin tärkeää

Esimerkiksi siksi, että työn tekemisen tavat ovat digitalisaation myötä muuttuneet. Tästä on seurannut työn ja vapaa-ajan välisen rajan liudentuminen. Aina rajaa ei ole lainkaan.

Työnkuvan pirstaloituminen ja etätyön lisääntyminen ovat johtaneet siihen, että työntekijäkokemus ulottuu myös kotiin ja varsinaisen työajan ulkopuolelle.

Positiivisesta työntekijäkokemuksesta raportoineet työntekijät sitoutuvat paremmin työnantajaansa, sillä he pysyvät organisaatiossa 52 prosenttia muita todennäköisemmin.

             Alex Kotliarskyi

Tässä mielessä työntekijäkokemukseen panostaminen on sijoitus, joka sataa organisaation laariin.

Organisaation kannattaakin pohtia, millaisista ominaisuuksista sen työntekijäkokemus juuri meillä rakentuu, ja tehdä hyvinvointia parantavia ratkaisuja sen perusteella.

Deloitten vuonna 2017 julkaiseman Human Capital Trends-tutkimuksen mukaan suomalaisista yrityksistä vain kuusi prosenttia hyödyntää työntekijäkokemusta osaajiensa houkuttelemisessa.

Vastaavat osuudet olivat Pohjoismaissa 12 prosenttia ja maailmanlaajuisesti 25 prosenttia.

maanantai 27. toukokuuta 2019

Viisi vinkkiä tuoreelle korkeakoulutetulle


Onnea valmistumisesi johdosta! Se on nyt siinä, monivuotisen opiskelun ja paneutumisen pääpiste, tutkintotodistus.

Tästä eteenpäin katseesi onkin jo työelämässä. Mitä siellä pitäisi muistaa, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota?

Kirjasin tähän ihan muutamia, mielestäni keskeisiä juttuja.

Ensimmäinen niistä on oikea asenne. Omaksu sellainen. Oikeaan asenteeseen liittyy maltti.


Nimittäin, moni korkeakoulututkinnon ennen sinua hankkinut on joutunut ensimmäisinä työelämäkokemuksinaan toteamaan, että ura ei avaudu kerralla, vaan ikään kuin portaikon kautta.

Ensimmäinen työpaikka on korkeakoulutetullekin usein jotakin aivan muuta kuin se oma unelma, johon alun pitäen tähtäsi.

Älä siis odota, että saisit tehdäksesi vain koulutustasi vastaavaa työtä. Todennäköisesti et saa. Ainakaan heti.

Kun hyväksyt tämän, se huomataan kyllä - myös työpaikalla. Vähitellen asenteesi, se oikea asenne, alkaa kantaa hedelmää.


Kuinka ollakaan, alat saada osallesi yhä vastuullisempia tehtäviä – niitäkin, jotka vastaavat enemmän hankkimaasi koulutusta.

Oikeastaan korkeakoulututkinto on vain pohja, jonka varaan todellinen osaaminen rakentuu. Siksi, ole valmis oppimaan uutta, myös työssä.

Tulet huomaamaan, että työssä osoitettu ammatillinen uteliaisuus kantaa pitkälle.

Siinä samalla, opi tuntemaan myös omat vahvuutesi ja – tämän sanon jaksamistasi ja hyvinvointiasi ajatellen – opi kuuntelemaan myös kehosi merkkejä.

Nimittäin, työelämä on, kaiken muun ohella, kova ja kiivastahtinen. Monenlaista odotetaan… 


Rakenna osaamisesi nimenomaan vahvuuksiesi varaan, älä niinkään keskity parantamaan heikkouksiasi.

Tärkeää on myös se, että opit joustavaksi, ellet jo sitä ole.

Miksi? Siksi, että työelämä muuttuu tästäkin eteenpäin, hevosen loikin. 

Voi hyvinkin olla, että päädyt lähitulevaisuudessa vaihtamaan työpaikkaasi jopa 5-6 kertaa, ehkäpä muutaman kerran myös uraasi.

Kun tarkemmin ajattelen, joustavuus on vielä isompi asia. Nimittäin, työelämän muutokset ovat paitsi yllätyksellisiä ja suuria, usein myös ennustamattomia.


Puhutaan digitalisaatiosta, tekoälystä, automaatiosta ja robotisaatiosta.

Meillä on vain aavistus siitä, mitä tämä kaikki voi tarkoittaa työelämän tulevaisuuden suhteen, mutta se todellinen muutos voi tulla jostakin aivan muualta.

Valmistaudu ajatuksissasi myös siihen.

Kaikkea hyvää sinulle!

perjantai 10. toukokuuta 2019

NPM, Lean, IoT - eh, voisitko vähän selittää?


Lueskelin organisaatiotutkija Andre Spicérin kirjaa Paskanjauhantabisnes. 

Suokaa anteeksi, tuo todella on kirjan nimi, eikä se itse asiassa ole hassumpi kirja.

Toisin ilmaistuna Spicér puhuu kirjassaan työelämäpuheesta ja erityisesti johtamispuheesta.

Hän on sitä mieltä, ettei moniakaan johtamiskäytäntöjä oikeastaan käytetä siksi, että ne toimisivat, vaan siksi, että ne ovat juuri nyt muodissa.

Muodikkuuden oleellinen puoli on tietynlainen, sisällyksetön puhetta. Sitä hän kutsuu paskanjauhannaksi.

             Bam Images

Moisen puheen tunnistaa siitä, että se ei vie asioita eteenpäin. Usein sitä jauhetaan siksi, että muutkin tekevät niin. Ja, todellakin, koska se on uutta.

Ongelma on se, että kun paskanjauhannan tuottamiseen, pyörittämiseen ja kuluttamiseen käytetty aika ja resurssit kasvavat esteittä, lopulta käy niin, että organisaatiossa ei oikeastaan jää tilaa muulle.

Siis: oikealle työlle

Tuloksena on kaikenlaista näennäistyötä, joka suhde tuottavuuteen on mikroskooppinen.

Kokoukset ovat esimerkki tällaisesta näennäistyöstä. 

Niissä paljon aikaansa viettävät ihmiset kyselevät usein järjen ja merkitysten perään, mutta he tekevät niin vain mielessään, eivät ääneen.

Harva nimittäin on edes asemassa, joka sallisi ääneen kysymisen. Siis, että anteeksi, voisitko vähän selittää?

             Ivan Zhukevich

Koska kaikkien aika menee jonnin joutavissa palavereissa, ihmiset koettavat tehdä "oikeata" työtä iltaisin ja viikonloppuisin pysyäkseen edes jotensakin aikatauluissa.

Lopulta organisaatio alkaa muuttua ontoksi. Se alkaa esittää spektaakkelia, jossa se esittää tekevänsä jotakin. 

Tämmöisestä puhuu Spicér ja – kuten jo sanoin – onnistuu siinä paikoin oikeinkin hyvin.

Mitä moiseen puheeseen vielä kuuluu?

Paskanjauhannan yksi tunnistettava piirre on myös oikeiden yksityiskohtien ja todellisuusyhteyden puute.

Se vilisee epäselvää sanastoa, siitä puuttuvat faktat, sen logiikka ontuu pahasti, eikä sen viesti oikeastaan edes voi avautua.

             Alev Takil

Oikeastaan meillä ei ole edes paukkuja taistella sitä vastaan. Tiedämme, että tekisimme itsestämme maanvaivan niin tehdessämme. Tuntuu siis koko lailla helpommalla antaa vain asian olla.

Tavallaan paskanjauhanta on sekalainen siunaus, päättelee Spicér.

Aika moni tosiasiassa jopa nauttii siitä, jos sitä on vähän, mutta jos työelämä muuntuu yhdeksi pitkäksi paskanjauhantasessioksi, meillä on ongelma.


tiistai 23. huhtikuuta 2019

Laatuyritys vedättää, vaiko ei?


Pääsiäisen alla oli Talouselämä -lehdessä juttu, jonka mukaan suomalaisen lentoyhtiö käyttämä vanha ”itäkone” on alkanut herättää närkästystä somessa.

En tarkoituksella kerro yrityksen nimeä. Jos on mielikuvitusta, sen voi keksiä.:)

Yrityksen asiakkaille on kuulemma tullut yllätyksenä, että lentoa operoikin liettualainen vuokrakoneyhtiö GetJet, eikä kunniakas suomalainen lentoyhtiö, kuten lippua tilatessa moni on luullut.

             Marco Brodowicz

Lentoyhtiö GetJetin kone operoi osan ao. yhtiön Euroopan lennoista. Tällä hetkellä kone lentää joitakin yhtiön Berliinin, Budapestin, Hampurin, Prahan, Varsovan ja Wienin lentoja.

”Jos ostaa "@piip" liput, ei heti arvaisi, että joutuu lentämään liettualaisella halpalentoyhtiöllä. Viime sunnuntaina ”piip”:n lennon operoi liettualainen GetJet, tänään liettualainen DOT

Näin twiittasi suomalainen asiakas 7. huhtikuuta.

No, miksi minä reagoin moiseen?

Kas, aina tarkkasilmäinen vaimoni oli nähnyt talouselämän jutun ja kysäisi, olenko minä ihan varma siitä, minkä firman koneella me lennämme Vapun alla Berliiniin.

Vastasin, että kyllähän me sinivalkoiset lennot varasimme. Että kyllähän hän sen muistaa.

              EDU RUBIO

Päätimme kuitenkin tarkistaa asian. Soitin suomalaisen laatuyhtiön asiakaspalveluun, josta sainkin ystävällisen henkilön pian puhelimeen.

Esitin soittoni syyn, eli kyseisen lehtijutun, jonka takia oli alkanut syntyä kuhinaa sosiaalisessa mediassa.

Että haluaisin nyt varmistaa vielä, että kai se meidän lentomme on todella kotimaisen yhtiön lento, eikä jonkin muun yhtiön kone miehistöineen.

”Hetkinen”, pyysi tämä asiakaspalvelun ammattilainen

Ja niin hän alkoi tarkistaa lentotietojamme antamani asiakasnumeron perusteella.

Selvittely otti aikansa, mutta siitä sentään yhdellä soitolla ja useilla ”Hetkinen” -pyynnöillä selvittiin.

Sitten tultiin selvittelyn lopputulokseen. ”Juu, kyllä täällä näyttäisi olevan operoivana yhtiönä tällainen kuin GetJet.” Että semmoinen tieto.

             KAOTARU

Minä siihen sitten pikkuisen närkästyneenä, että tiedättekö, että tämä minun ja vaimoni kaupunkiloma oli valittu nimenomaan sillä perusteella, että sitä ei lennäkään mikä tahansa halpalentoyhtiö, vaan suomalainen laatuyhtiö.

”Mutta kun te ette ole ostanut lippujanne omilta Finnairin sivuilta, vaan tällaisesta Ticket.fi -palvelusta, niin me emme valitettavasti voi auttaa asiaa.”

Näin sanoi minulle tämä palvelualan ammattilainen.

Asiahan piti oikein tarkistaa

Piti oikein käydä suomalaisyhtiön sivuilta katsomassa, että miten se asia on siellä ilmaistu. 

Totuus on, että eipä lentävä yhtiö näy suoraan sieltäkään, vaan vasta erillisen linkin takaa paljastuu, että lennon takana on GetJet.

Suuri kysymys on, miksi monissa kisoissa palkittu yhtiö tekee tällaista piilottelua?!!

             Luis Graterol

Miksi jo suoraan varattaessa ei näy oikein suurin kirjaimin ostajalle, että ”Huomaathan tämän lipun ostaessasi, että lentokalusto ei ole Suomesta, vaan ropponen Liettuasta!”

Talouselämän jutun mukaan ao. yhtiön mediasuhteista vastaava johtaja sanoo, että asiakkaat saavat etukäteen tietää, mikä yhtiö lentoa liikennöi.

Lentäjätkin mukana sisätilamuutostöissä?

20 vuotta vanhaa GetJetin konetta käytetään kuulemma lokakuun loppuun asti, koska suomalaisyhtiö tekee tällä hetkellä Euroopan liikenteen Airbus-koneisiin ”matkustamon sisätilamuutoksia”.

Jassoo. Ja ilmeisesti henkilökuntakin (esimerkiksi lentoemot ja lentäjät) on sitten näissä sisätilamuutoksissa mukana, etteivät voi olla edes palvelemassa suomalaisia matkustajia?

             Brennan Barrows

Nimittäin suomalaisyhtiö kertoo lennoilla olevan myös GetJetin miehistö ja henkilökunta!

Asiakkaalla on oikeus vaihtaa matkustusaikaansa tai hakea lipun hinnan palautusta, jos operoiva lentoyhtiö vaihtuu, aiemmin mainitsemani johtaja kertoo.

Niinpä niin. Vaihtuu. Se on tässä avainsana.

Meidänkään kohdallamme ei niin tapahtunut, vaan meitä sahattiin melkoisen tymäkästi silmään. Mielestäni.

Olisi nimittäin jäänyt liput ostamatta, jos olisimme tämän hoksineet.