torstai 28. helmikuuta 2019

Todellisuuden tunnistimet silmissäni


Olemme toisinaan keskustelleet opettajankouluttajien kesken eräästä ilmiöstä.

Ilmiö on seuraava: henkilö, jolla ei ole kovinkaan paljon (tai ei juuri lainkaan) kokemusta opettajan työstä, ilmaisee puheellaan melkoista opetustyöhön liittyvää varmuutta.

             Joanna Nix

Hän voi silmiään räpäyttämättä pitää itseään jopa jonkinlaisena asiantuntijana. Sillä "onhan hän ollut nelisen kuukautta opettajan työssä”.

Hassua sen sijaan on, että jopa vuosikausia opettajana toiminut (ehkä jopa muodollisesti pätevä) henkilö voi tuntea huomattavaa epävarmuutta opettajan työtä kohtaan.

Eikä tämä liity vain opettajuuteen

Se voi ilmetä, paitsi eri ammattialoilla, melkein millä elämänalueella tahansa.

Ylen sivuilta löytyy esimerkiksi juttu, jossa lukijat voivat arvioida omia kuljettajan taitojaan.

             Gordon Plant

Huomionarvoista on, että noin 76 prosenttia jutun yhteydessä esitettyyn kysymykseen vastanneista lukijoista arvioi itsensä keskivertoa paremmaksi kuskiksi.

Johtopäätöksenä edellisestä voisi sanoa, että liioittelemme osaamistamme niin liikenteessä – ja varmaan myös liikenteen ulkopuolella.

Erityisesti kykyjään yliarvioivat surkeimmat osaajat

Mainittu ilmiö tunnetaan löytäjiensä David Dunningin ja Justin Krugerin mukaan Dunning-Kurger-efektinä tai ylivertaisuusvinoumana.

Herrat Dunning ja Kruger (molemmat psykologeja) testasivat ihmisten käsitystä omasta huumorintajustaan, kielioppiosaamisestaan ja loogisesta päättelykyvystään.

Kaikissa testeissä huonosti menestyneiltä havaittiin samalla myös puuttuva taito arvioida omaa osaamistaan.

Tästä innostuneina tutkijat kehittelivät ajatuksen graafisen mallin muotoon.


Mallin havainnollistama ajatus on: mitä epäpätevämpi olen, sitä itsevarmempi olen osaamisestani.

Vasta nyt ymmärrän, miten vähän oikeastaan tiedän

Tähän on tutkijoiden mukaan looginen selitys ja se itse asiassa on hyvinkin luonnollinen. Ellemme hallitse asianomaista taitoa, emme kerta kaikkiaan osaa arvioida todellista osaamistasoamme.

Sen sijaan ihmiset, jotka oikeasti osaavat, ovat usein paljon epävarmempia osaamisestaan, koska heillä on myös käsitys siitä, miten vähän he itse asiassa osaavat.

             Shane Aldendorf

He myös kykenevät reflektoimaan osaamistaan.

Dunning-Kruger efektin muuan piirre on myös se, että kun osaaminen kehittyy todelliseen asiantuntijuuteen, voi myös itseluottamus kasvaa nopeasti ja olla lopulta suorastaan huikeaa tasoa.

Tämän panin aikanaan merkille tutkiessani tieteen nobelisteja

Osalla Nobelin palkinnon saaneista oli hyvinkin kehittynyt itseluottamus – jopa niin, etteivät he enää pitäneet itseään aivan tavallisena kuolevaisena.

Sellainen olo ainakin minulle tuli.

             Fancycrave

Esimerkiksi muuan yhdysvaltalainen fysiikan nobelisti vakuutti minulle lähettämässään kirjeessä omaavansa ”todellisuuden tunnistimet”.

Nämä ”tunnistimet” oli viritetty näkemään anomalioita tieteessä, mutta myös päteviä ajatuksia ”nopeammin ja helpommin kuin muut (tutkijat).”

Voi, mistä saisin minäkin moiset todellisuuden tunnistimet!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti