tiistai 12. maaliskuuta 2019

Voinko oppia mitä vain?


Viikko, pari takaperin minua lähestyi toimittaja, joka kertoi tekevänsä juttua yliopisto-opiskelusta.

Jutun teon lähtökohtana oli pari nuorta aikuista, joilla oli taustanaan peruskoulun jälkeen pelkät ammatilliset opinnot.

He eivät siis olleet käyneet lukiota, mutta kuinka ollakaan, olivat selvinneet yliopiston pääsykokeista ja nyt he olivat matkalla kohti unelmiensa ammattia.

             Debby Hudson

Toimittaja halusi kuulla mielipiteeni siitä, mitä aivoissa tapahtuu tämmöisessä tilanteessa. 

Selviääkö tuollaisesta periaatteessa kuka vain, vai olivatko nämä kaksi hänen löytämäänsä poikkeusyksilöitä?

Aloitin vastaamiseni aivoista

Kylläkin jouduin korostamaan, etten ole aivotutkija.

Tosiasia lienee, että käytämme aivoja jokseenkin vajaalla teholla kaiken aikaa. Eli tästä näkökulmasta yliopisto-opinnot eivät liene niin mielettömiä ponnistuksia vaativa juttu.

             freestocks.org

Toki ne voivat jonkinlainen ”jäsentymättömän tiedon kaaos” olla vaikkapa sen takia, että lukion tarjoama ”laaja yleissivistys” puuttuu.

Näinhän nyt oli käynyt.

Joskus on käyty meilläkin kiivasta keskustelua siitä, mitä hyötyä lukiosta (ja erityisesti sen humanistisista oppiaineista) on. Eikö jokin historia tai filosofia ole ihan turhaa ajankulua?

Ei tokikaan ole

Tästä voitaisiin käydä pitkäkin keskustelu, mutta otetaan lyhyen kaavan mukaan.

Lukio-opinnot tarjoavat oppilaalle laajan yleissivistyksen muodossa sen ”tietoperustan”, johon esimerkiksi yliopisto-opintojen tarjoaman uuden tiedon on luontevaa kiinnittyä.

             Dayne Topkin

Jos pohjalla on ammatilliset opinnot, kyseinen tietoperusta on paljon pienempi ja siksi yliopistoon tätä kautta etenevä joutuu todellisen koetuksen eteen.

Toisin ilmaistuna: yliopisto-opinnot perustuvat melko samantyyppisen tiedon rakentelun varaan kuin lukio.

Mitään erityisiä älyn lahjoja yliopisto ei opiskelijaltaan vaadi, ei edes erityistä lahjakkuutta (ei lahjakkuudesta toki haittaa ole).

Tärkeämpää on asenne

Lahjakkuutta paljon tärkeämpää on oikea asenne ja siihen liittyen tietysti motivaatio, intomieli.

Moni syntymälahjakas menestyy yliopistossa lopulta huonommin kuin se, joka löytää sisältään motivaation.

             Andrew Neel

Jossain vaiheessa nimittäin lahjakkuus lakkaa kantamasta ja tarvitaan työtä. Ellei työtä ole (lahjakkuuden takia) tottunut tekemään, saattaa käydä ohraisesti.

Opiskelutekniikka on oma asiansa ja sen kehittämisessä auttaa itsensä tunteminen.

Esimerkiksi minä aikanaan hakkasin kovasti päätäni seinään seuratessani kavereitteni opiskelua yliopistossa. He näet lukivat iltaisin.

Ongelmani oli, että luulin niin kuuluvan tehdä

Kun koetin itse, nukahdin. Meni jonkin aikaa, kun huomasin, että minä olenkin aamuihminen ja minun siis kannattaa lukea (jos mahdollista) aamulla.

Kuinka ollakaan, kun alooin tehdä niin, aloin saada jopa erinomaisia tuloksia. Käytännössä opin tuntemaan oman tapani oppia.

Väitänkin, että moni aliarvioi itseään siksi, ettei tunne itseään ja onpa voinut (osin juuri mainitusta syystä) saada epämiellyttäviä kokemuksia oppimisen saralla.

             Priscilla Du Preez

Kun muutaman kerran epäonnistuu opinnoissaan (koulukokeet esim.) vakaasta yrityksestään huolimatta, erehtyy ajattelemaan, että ”kykyni eivät riitä”.

Ennen muuta kyse on siitä, kuinka minä opin parhaiten.

Tie itsensä tuntemiseen tässä mielessä voi olla melko pitkä. Mutta se kannattaa.