maanantai 9. joulukuuta 2019

"Luova prosessi tieteessä" yllättävään valokeilaan


Maineikas tiedekustantaja Gaudeamus täytti tänä vuonna 50 vuotta. Puoleen vuosisataan mahtuu luonnollisesti satoja kustannettuja kirjoja, joukossa todellisia länsimaisen tieteen jättiläisiä.

Kaiken kustantamansa kirjallisuuden joukosta kustantaja kertoo koonneensa valikoiman, eli yhteensä 50 Gaudeamuksen historiassa ”tärkeää kirjaa, ihmistä ja ilmiötä”.

Yllättäen, ja myös riemukseni, löysin joukosta oman teokseni, eli vuonna 2002 julkaistun Luova prosessi tieteessä.


Näin kirjan (ja siinä samalla myös kirjailijan) esittelee kustantaja:

”Mistä Nobel-palkittujen tutkijoiden luovuus kumpuaa? Esimerkkeinä ovat maineikkaat tutkijat Ramanujanista Einsteiniin sekä 40 nobelistia, joiden kanssa Juha T. Hakala kävi kirjeenvaihtoa aiheesta.

Parhaiten Hakala kuitenkin tunnetaan maineikkaana graduguruna, jonka rauhoittavassa mutta vaativassa ohjauksessa moni itseään toivottomana pitämä tapaus on saavuttanut tavoitteensa.

Apua tarjoavat edelleen Tulevan maisterin graduopas (2017), jonka ensimmäinen laitos evästi opiskelijoita jo viime vuosituhannen puolella, sekä Opinnäyteopas ammattikorkeakouluille (2004).

Oikein tuli nostalginen olo. Mainittu kirja, Luova prosessi tieteessä oli nimittäin jonkinlainen nuoren ja tutkijan suorastaan kunnianhimoinen sukellus tieteellisen luovuuden olemukseen.

Luovuus tieteessä oli jo jonkin aikaa vaivannut – oli eletty 1990-luvun puoliväliä – mieltäni ja lopulta päädyin ajattelemaan: jos oli olemassa ”eliittitutkijoita”, kai heitä ja luovaa ajatteluaan on mahdollista tutkia.


Eliittitutkijoiksi määrittelin tieteen Nobelin palkinnon saaneet.

Heille päätin lähettää kirjeen, jossa pyysin heitä itseään kertomaan, miten luovuus näkyy heidän työssään, millaisena he itse näkevät uransa tärkeät käännekohdat jne.

Ensi vaiheessa laitoin matkaan noin 120 kirjettä, pääasiassa Yhdysvaltoihin.

Tiesin olevani jossain määrin pähkähullu. Tiesin nimittäin vaivaavani todella kiireisiä ihmisiä. Niinpä päätin olevani tyytyväinen muutamaan vastaukseen, ehkäpä vain pariin hätäisesti sutaistuun.

Kuinka ollakaan, olin väärässä. Sain vastauksia lopulta yli 40:ltä nobelistilta, osin omakätisinä harakanvarpaina (sähköpostia ei silloin vielä ollut), osin sanelukoneen nauhalle saneltuna.


Joukossa oli myös kirjoja ja artikkeleita, joissa nobelistit käsittelivät utelemiani teemoja.

Omassa kirjassani koetan porautua, paitsi luovuuteen, myös älykkyyden ja lahjakkuuden haastaviin käsitteisiin, mutta joudunpa viittaamaan myös nerouden ongelmalliseen määritykseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti