perjantai 10. tammikuuta 2020

Työn pitäisi tarjota merkityksen tunne


Tästähän työelämässä on jonkin verran puhuttu. Uskon niin. Uskon, että merkityksen tunne (merkityksellisyys) voi jopa olla yksi tulevan työelämän megatrendeistä.

Ehkä se on jo sitä. Se näkyy esimerkiksi niin, että työstä haetaan nykyisin yhä useammin muutakin kuin pelkkää ”palkkaa”.

Mitä ne muut asiat ovat, välikysyt ehkä sinä.

No, aika moni meistä hakee työpaikalta itseä kiinnostavia asioita, ehkäpä hyvää ”henkeä”, fiilistä, kavereita jne.


Joku voisi heittäytyä juhlalliseksi puhuen itselleen tärkeistä arvoista. Juuri niiden kautta syntyy työn merkitys (tai: työn ”mieli”), väittää tämä kaunisielu.

Totta sekin. Arvot voivat näkyä monellakin tapaa organisaation toiminnassa.

Positiivisessa mielessä firmalla (työpaikalla) voi olla välitettävänään sellainen viesti ”message”, joka osoittaa sen työpaikkana haluavan aidosti pitää huolta ihmisistään ja jopa siitä maailmasta, jossa se toimii.

Jos tässä onnistutaan, viesti suodattuu – paitsi organisaatiosta ulos – myös ja totta kai, läpi organisaation.

Ei ihan mitätön juttu.

Tutkimusten mukaan juuri tämmöisistä yrityksistä löytyvät ne työtekijät, jotka voivat olla aidosti ja hyvillä mielin ylpeitä työnantajastaan ja jotka myös itse haluavat nähdä vaivaa, jotta näin voisi olla jatkossakin.

Ja näin kaikki voittavat.


Nyt joku kysyy: entäpä, jos arvot puuttuvat, tai ovat huonosti valittuja, tai niitä ei koeta tärkeiksi, tai niitä ei saada välitettyä organisaatiossa eteenpäin, tai…?

Tämä kyllä näkyy.

Kun kurkistaa sisälle huonosti arvonsa sisäistäneeseen organisaatioon, vastaan tulee kaikenlaista tyytymättömyyttä, joka voi kohdistua ihan kaikkialle, mutta varsinkin johtoon.

Eikä ehkä syyttä.

On luotujen arvojen vastaista johtamista, on epäkunnioittavaa käytöstä, mutta myös kuppikuntaisuutta, takana puhumista, erikoisten suosikkijärjestelmien rakentelua ja ylläpitoa, faktojen vääristelyä, syrjintää, kiusaamista, pahoinvointia, sairaspoissaoloja jne.

Tämän kaiken otin esille sen takia, että juuri edellä luetellut ovat ihan tyypillisiä eettisiä ongelmia suomalaisessa työelämässä.


Eli: tutkimusten mukaan johtajillamme on keskimäärin huomattavasti ruusuisempi kuva oman organisaationsa eettisestä ilmapiiristä kuin työntekijöillä.

Vai, onko näin? Mitä mieltä sinä olet?