Lääketeollisuuden tehokkaan lobbauksen myötä lähes
kaikista meistä saadaan sairaita. Näin väitettiin Hesarissa 7.10.2019.
Homma menee niin, että terveistä tulee
”sairaita” ja lievästi sairaista ”hyvin sairaita”.
Ilmiöstä puhutaan alan piireissä nimellä sairauksien kaupustelu (engl. disease mongering).
Asiaa on selvitellyt Helsingin yliopiston kliinisen epidemiologian dosentti Kari Tikkinen.
Asiaa on selvitellyt Helsingin yliopiston kliinisen epidemiologian dosentti Kari Tikkinen.
Kun sairaudet määritellään laajasti, saadaan paljon diagnooseja ja lisää
tuloja lääkeyhtiöille, sanoo Tikkinen.
Yhdeksi esimerkiksi jutussa oli nostettu tarkkaavaisuus- ja
ylivilkkaushäiriö ADHD, jonka luvattu maa on - tietysti - Yhdysvallat.
Amerikoissa jo yli yhdeksän prosenttia alle 18-vuotiaista on ADHD-tapauksia.
Ei hyvältä näytä meilläkään
Kun minä menin aikanani kouluun, en osannut lukea, enkä edes nimeäni
kirjoittaa. Olin monessa suhteessa ikäisiäni kovasti jäljessä ja vilkaskin
olin.
Jos olisin mennyt noine valmiuksineni nykykoulun ekaluokalle, olisin
tarttunut alta kahden viikon jonkinlaiseen diagnoosisiivilään.
Ehkä minäkin olisin ollut ADHD tai ehkä olisin ollut lievä
Asperger-tapaus, mutta yhtä kaikki; en tiedä, kun minua ei testattu.
Koskaan en saanut tuntiakaan erityisopetusta. Sen sijaan sain olla
muiden joukossa ihan normioppilas.
Diagnosoimattomuus johtui kohdallani siitä, että tuon aikaisen koulun
käsitys erilaisuudesta oli aivan toinen. Enkä tokikaan ollut ainoa toisenlainen
tallaaja.
Eikähän minun pahasti käynyt
Selvitin kouluni vuosi ja luokka -periaatteella. En loistavasti, mutta
riittävän hyvin.
Sain ammatin, pääsin töihin ja olen kyennyt työssä kulkemaan. Veroni
olen maksanut säntillisesti ja niin poispäin.
Mitä tästä pitäisi sanoa? Ensiksikin se, että bisneksen etiikasta on
syytä puhua.
Toiseksi käsityksemme normaaliudesta on kovin kapea. Se, että joku
kehittyy hitaasti (kuten minä), ei suinkaan ole merkki sairaudesta.
Tai se, että joku poikkeaa jollakin muulla tavoin hivenen
ruodusta.
Tämä ajaa minut kaihomielin muistelemaan sitä, mistä kirjoitti
vuosituhannen alkuvuosina yhdysvaltalainen talousmaantieteilijä, professori Richard
Florida.
Mies oli tutkinut mm. sitä, miksi jotkut Amerikan mantereen
kaupunkialueet näyttivät menestyvän, kun taas jotkut toiset alueet tuntuivat
vain kurjistumistaan kurjistuvan.
Floridan väite kuului: ero oli kyvyssä
sietää erilaisuutta. Ne kaupunkialueet,
jotka suostuivat näkemään erilaisuuden rikkautena, menestyivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti