perjantai 8. marraskuuta 2019

Miksi lapseni valehtelee?


Kasvattajan arjessa eteen sattuu monenmoisia tilanteita, niitäkin ongelmia. Yksi kaunis päivä voi havahtua lastenhuoneesta kuuluvaan hirmuiseen kiljuntaan ja lohduttomaan itkuun.

Ja kun juoksee paikalle, keskellä mattoa istuu hämmentynyt nelivuotias Siiri, joka on purrut Penttiä poskeen. Ja nyt Pentin poskesta löytyy Siirin koko purukaluston kuva.

Onhan se hirmuista! Ja varsinkin, koska meidän ”aina niin kiltti Siiri” ei ole ikinä semmoista tehnyt.


Tai, voi huomata surukseen sen, kuinka 11 -vuotias Erkki on yllättäen ruvennut valehtelemaan. Eikä sellaistakaan ole ennen esiintynyt. Eihän nyt meidän perheessä.

Voisimme tietysti puhua monestakin asiasta, mutta otetaan nyt tähän tämä valehtelu, tai, kuten pikku lasten kohdalla sanotaan: narraaminen.

Lähes kaikki narraavat, joskus

Totta. Lähes kaikki (isommatkin lapset) valehtelevat joskus. Kun muutaman vuoden ikäinen lapsi ”valehtelee”, se on jotain muuta kuin isomman lapsen valehtelu. Pieni lapsi usein vain satuilee.

Teini-ikäiset puolestaan saattavat valehdella asioista, joita he pitävät yksityisasioinaan. Jne.

Valehteluun voi liittyä muutakin: esimerkiksi pitkästymistä, kokeilunhalua tai mukavuudenhalua. Jos valehteleminen on jatkuvaa, voi taustalla olla jokin lapsen mieltä painava asia, useampiakin.


Sellainen voi olla vaikkapa syystä tai toisesta lapsen sisään kehittynyt suorituspaine.

Joskus taas (vaikkapa sen 10-vuotiaan kohdalla) toiminnan taustalla olevat selitykset voivat löytyä kauempaa, jopa viikkojen tai kuukausien takaa.

Tai, totuutta tahallisesti vääristävä lapsi voi esimerkiksi muistaa tilanteen, jossa häntä rangaistiin jostakin asiasta, kun se paljastui. Ja se pani nyt valehtelemaan.

On muitakin syitä

Joillakin pienemmillä lapsilla on yksinkertaisesti vain taito kertoa elävästi tarinoita. He ovat itse huomanneet sen ja nyt he käyttävät tätä taitoaan värittämällä ja liioittelemalla totuutta.

Valehtelun taustalla voi joskus piillä myös häpeän tunne. Lasta saattaa nolottaa jokin asia, esimerkiksi perheen koettu vähävaraisuus.

Tai, kouluikäinen saattaa valehdella, ettei tullut läksyä. Myöhemmin vanhemmat saavat kuulla, että läksyt ovat olleet useana päivänä tekemättä ja että lapsi on ollut koulussa rauhaton.


Tällaista tilannetta on syytä purkaa yhdessä. Miksi näin? Kokeeko lapsi esimerkiksi koulumenetystä koskevat vaatimukset liian korkeina?

On huomattava, että hyvinkin rakastavasti kasvatetut lapset saattavat valehdella pelätessään esimerkiksi vanhempien paheksuntaa tai sitä, ettei vain aiheuttaisi vanhemmilleen pettymystä.

Usein vanhemmille sanotaan, että lapsi valehtelee, jos kuri on liian tiukka. Että lapsi ei rangaistuksen pelossa uskalla puhua totta.

Totta. Perheessä voi olla käytössä liian ankaria rangaistuksia tai voi olla vaikeuksia sietää epätäydellisyyttä lapsen toiminnassa. Tällaiset paineet voivat purkautua tarpeena valehdella.

Mitä siis tehdä?

Ensinnäkin voisin vanhempana pohtia, mikä on syynä sopimattomaan käytökseen: vahinko, vai ehkä liiallinen houkutus? Onko jotain mikä lasta harmittaa, pelottaa tai jännittää?

Tai onko todella niin, että vaadin lapseltani liikaa, vaikka en ole aikonut niin tehdä?


Aikuisen ”miksi”-kysymykset ovat pienille lapsille hankalia, mutta jo 10-vuotias osaa eritellä jollain tasolla syitä tekoihinsa.

Toisaalta, vasta murrosiässä syy-seuraussuhteiden pohdinta onnistuu. Sitä pienemmän lapsen kohdalla aikuisen on hyvä auttaa syyn etsinnässä.

Joskus tunnustusta voi olla vaikea saada lapsesta ulos

Alkuun olisikin ”lämpimän jämerästi” kertoa tietävänsä lapsen valehdelleen ja siirtyä sen jälkeen pohtimaan syitä.

On hyvä selittää, että koska vanhempi rakastaa lastaan, hän myös haluaa tietää kaiken. Nekin asiat, jotka eivät ole menneet hyvin. Sen takia on tärkeää, että lapsi puhuu totta.


Tietysti olisi koetettava osoittaa, ettei totuuden muuntelulla saavuta sitä, mitä lapsi on halunnut.

Joskus auttaa, jos johdattelee lasta itseään kuvaamaan tekoaan: ”Tiedän, että haluat tuon olevan totta ja niin minäkin haluaisin. Mutta me molemmat tiedämme, ettei se ole niin.”

Kootusti: on hyvä kertoa lapselle selkeästi, että valehtelu on tiedossa. Kiivastuminen ei kuitenkaan auta asiaa, vaan saattaa saada aikaan rangaistuksen pelon ja sisäisen ”jämpin”.

Oikein leppoisaa isänpäivää kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti